Palojoki 26.-27.4.

Hieman hankalan ja erikoisen bussimatkan jälkeen, sekä muutaman mutkan kautta saavuimme kisapaikalle lauantaiaamuna klo 10 aikoihin. Niila hyppi melkein heti saapumisen jälkeen ensimmäisen kv suoransa ikinä, ekan kierroksen kahdella virheellä, toisen yhdellä, sijoittuen kuudenneksi.

Peppi hyppi innokkaasti ja vauhdikkaasti muutamalla virheellä, se oli hyvällä tuulella koko viikonlopun ja meni paljon paremmin kun osasin edes odottaa. Pepin kanssa ei olla enää mitään klassauksia hakemassa, kunhan vaan omaksi iloksi hypitään. Peppi jää eläkkeelle viimeistään vuoden lopussa, tai aikaisemmin jos sattuisi klassautumaan vaikeaan, mikä tosin on erittäin epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta, koska iästä huolimatta ponnua vielä riittää (enemmän kun uskoinkaan), sekin tuli viikonlopun aikana nähtyä.

Sammakko-Nikki

Miina ja Ronya menivät kumpikin helpponsa kahdella virheellä, joka oli toisaalta hyvä, koska Ronya palasi juuri sairaslomalta enkä olisi halunnutkaan sitä vielä keskivaikeaan. Miina sai ensimmäiset klassaukset ekoista kisoistaan viime viikonloppuna ja on nyt mutkalla jo yhden päässä keskivaikeasta, onneksi ei tullut suoralta klassausta. Nikki lanaili täysin odotetulla tavalla, se hyppi ensimmäistä kertaa elämässään lämmittelyradalla, joten mitään mahtavuuksia ei ollut odotettavissa.

Korkeudessa aloitin Niilan kanssa liian aikaisin, joten se kerkesi väsähtämään ennen isoimpia korkeuksia. Viimeinen suoritettu korkeus oli 70cm, se tosin riitti hyvään kakkossijaan, ei hävitty huonommalle. :D Niilahan on kotona hypännyt 85cm, sen kun vielä menee kisoissa, niin on kyllä maailman kovin jänispoika.

70cm

Illalla suuntasimme Mirkalle yöksi pienellä porukalla, katsottiin hetki leffaa, mutta kun porukka alkoi puoli kymmenen aikoihin nukahtelemaan, jäi leffa näkemättä ja kaikki (paitsi minä) olivat ennen kymmentä nukkumassa. Aamulla porukka heräili enemmän tai vähemmän pirteinä ja saimme hilattua itsemme kisapaikalle heti yhdeksän jälkeen. Niila valitettavasti meni kv mutkan kahdella virheellä, joista toinen oli Suomi-pysty, sen taisivat kani ja omistaja vähän aliarvioida.. Päästin Niilan hyppäämään esteen edestä (liian läheltä) ilman vauhtia, oletuksena, että se nyt kuitenkin sen menee, vaan eipä mennyt.

Nyt meillä sentään on värisuora, valkoisen ruusukkeen kirous on viimein päättynyt. Kisaan esteitä viidettä vuotta, kaiken värisiä ruusukkeita on vähintään 3kpl, ainoastaan valkoinen puuttui. Tänään kannoin valkoisen ruusukkeen viimein kotiin.

Pituudessa Niila yllätti ja meni hienosti 150cm, enempää en siltä odottanutkaan.

Miina ja Ronya saivat kumpikin klassauksen helposta mutkasta ja Peppi liiteli innokkaasti kv mutkaa. Siitepölyallergia ja kotiin unohtuneet allergialääkkeet vaivasivat koko viikonlopun ajan ja olin varmasti kaunis näky punaisten silmieni kanssa. Ehkä tästä oppineena muistuu ensikerralla paremmin.

En ole varma muistinko sanoa kaikkea, mutta tässä tiivistettynä koko paketti. Kuvia varmaan lisään tähän päivitykseen huomenna, nykyiset (c) Katriona ja Karoliina.

Seuraavana vuorossa Humppilan petteilyt ja sitten Mäntyharju, jonne pääsee jo suurin osa junioreistakin hyppimään!