Aloitan postaussarjan jossa kerron erinäisistä kisareissujen kommelluksista, koska niitähän riittää. Kannattaa pysyä kuulolla, sillä meno on sitä villimpää, mitä lähemmäs nykyhetkeä tullaan. Muistakaa myös tilata kanava Youtubessa, sillä kommelluksista on tulossa sinne oma sarja! Tästä Youtubeen.
Ensimmäisenä on vuorossa Helsinki, 13.12.2009
Ensimmäiset estekisat ikinä. Jännitti aivan järkyttävän paljon ja oltiin paikalla jo varmaan kaksi tuntia ennen kisojen alkua kaverini kanssa, jolle nämä olivat myös ensimmäiset kisat. Pian kisapaikalta löytyi vielä kolmaskin samaan kastiin kuuluva sankari (kuvassa). Siinä sitten kaikki täristiin koko päivä nurkassa kaniemme kanssa, peläten isoja pahoja kanityyppejä. Hypytettiin meidän kaneja myös koko päivä lämppäradalla ja ihmeteltiin, miksi ne eivät sitten kilpailuradalla edenneet kovin aktiivisesti.
Oltiin tällä porukalla ehdottomasti tuon kisapäivän ankkuri, sillä kaikkien kolmen kanit olivat luokan viimeisiä tuloslistalla. Siis kirjaimellisesti viimeisiä. Oma kanini oli maalissa 0,5sek ennen maksimiaikaa, joka oli tyyliin 3min. On muuten ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun oon helppoa mutkaa hinkannut kolme minuuttia. Yritin kaivaa sitä legendaarista tuloslistaa esiin, mutta SEK on ilmeisesti poistanut sivunsa.
Tuolta reissulta tarttui kuitenkin matkaan yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä (juurikin neiti kuvassa), jonka kanssa on tätä elämän ihmeellistä polkua tallattu samaa matkaa pian 12 vuotta.
*Kaupallinen yhteistyö: tämän linkin kautta pääset testaamaan BookBeat-Premiumia maksutta, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin. Kokeilujakson aikana voit kuunnella ja lukea niin paljon kirjoja kuin haluat! Etu koskee uusia BookBeat-käyttäjiä.
❤ Jassu
Kommentit
Lähetä kommentti