tiistai 6. toukokuuta 2014

Kaksi uroskania samassa häkissä?





Kuulen usein puhuttavan, että kaksi urosta eivät tule ikinä keskenään toimeen, ne tappavat toisensa tai vähintään repivät henkihieveriin. Olen myös kuullut olevani hullu, koska pidän kahta urosta yhdessä, minä kun en koskaan voi tietää, milloin toinen löytyy kuolleena. Näin ei kuitenkaan ole. Urosten pitämistä yhdessä kauhistellaan mielestäni turhan ehdottomasti, jokainen kani on yksilö ja kaikki kanit voivat, sukupuolesta riippumatta tapella keskenään, tai olla tappelematta. Useasta paikasta saa lukea lauseen jonka sisätö on hyvin pitkälti seuraava: "Paras yhdistelmä on aina leikattu uros ja naaras, naaras ja naaras todennäköisesti tappelevat, urosta ei saa koskaan päästää yhteen toisen uroksen kanssa. Naaraan ja leikatun uroksen yhdistämisessä ei ole riskejä." Nopealla googlauksella löysin seuraavaa:

Salon Seudun esy:n sivuilla sanotaan kanikaverin valinnasta vain näin: "Sekä urokset että naaraat voivat tapella." (linkki) Käsittääkseni tämä tarkoittaa sitä, ettei naaras voisi tapella leikatun uroksen kanssa.

Wikipedia: "Keskenään parhaiten toimeen tulevat leikattu uros ja naaras, parhaiten samasta poikueesta hankitut. Naaraan kanssa voidaan pitää myös toista naarasta. Kaksi urosta tappelevat keskenään, jopa siihen saakka että toinen menettää henkensä." (linkki)

Kaniwiki: "Kahta toisilleen vierasta urosta ei pitäisi koskaan edes yrittää laittaa yhteen. Yhtä mahdotonta on yleensä kahden aikuisen naaraan yhdistäminen. Kiivaat, jopa veriset, tappelut ovat todennäköinen seuraus. Veljekset ja siskokset tulevat toisinaan yhdessä toimeen, varsinkin jos perheessä ei ole vastakkaista sukupuolta edustavaa kania. Usein yhteenotot kuitenkin alkavat aikuistumisen kynnyksellä, 5-6kk:n ikäisenä, ja kanit joudutaan erottamaan. Leikattua naarasta ja leikkaamatonta urosta ei pitäisi asuttaa yhdessä, sillä uroksen jatkuva astumishalu rasittaa naarasta liikaa, vaikka se ei tiineksi voi tullakkaan. Jos halutaan hankkia kaksi kania, paras ratkaisu on leikattu uros ja leikattu tai leikkaamaton naaras." (linkki)

Lemmikit-sivu: Jos hankkit uroksen ja naaraan, on parasta leikkauttaa ainakin uros. Kaksi kastroitua urosta saattavat tulla toimeen keskenään, mutta kaikista varminta on hankkia kaksi naarasta, koska ne tulevat yleensä erittäin hyvin toimeen keskenään (varsinkin jos ne ovat samasta poikueesta). (Linkki)

-Tämä viimeinen oli jo melko helpottavaa luettavaa.

Itselläni asuu tällähetkellä samassa laumassa 8 naarasta, naaraita oli laumassa vielä hetki sitten 10, kunnes astutetut naaraat muuttivat omiin häkkeihinsä.

Oman kokemukseni perusteella leikatut urokset ovat yleensä juuri niitä reviiritietoisimpia. Niiden kanssa asuville naaraille on vuosien aikana tullut eniten haljenneita huulia ja muita puremahaavoja. Kerran heräsin keskellä yötä siihen, kun uros joka oli asunut kaksi vuotta saman naaraan kanssa, kävi tämän kimppuun ja naaras kiljui. Naaraiden kanssa ei ole tullut yhtään haljennutta huulta, eikä muitakaan komplikaatioita. Naaraiden totuttaminen yhteen on ollut kaikkein helpointa (siis heti Caspan ja Nikin jälkeen), paljon helpompaa kun kastroidun uroksen totuttaminen naaraaseen on ollut, sen perusteella mitä itse olen nähnyt ja tehnyt.

En tarkoita myöskään sitä, etteikö uros tulisi naaraan kanssa toimeen -tottakai voi tulla, se voi olla erittäin hyvä yhdistelmä, mutta niin voi olla myös mikä tahansa muu yhdistelmä.

Vieroitin koko Hildan poikueen 5vk iässä, kun mamma alkoi menettää massaa siinä määrin, että katsoin järkeväksi erottaa hyvin kehittyneet poikaset emästään. Kääpiöjänisuros Caspa, poikueen isä, asui yksin ja päätin laittaa viisipäisen kakaralauman sen häkkiin. Caspa oli heti innoissaan, se pesi poikasia, antoi niiden kiipeillä päällään ja nukkui niiden vieressä. Jo tässä vaiheessa kuulin kommenttia toiminnastani, enhän minä voi päästää urosta poikasten kanssa samaan tilaan.

Kun muut poikaset muuttivat uusiin koteihin, en katsonut tarpeelliseksi erottaa kotiinjäävää Nikkiä isästään. Päätin kokeilla, miten pojat suhtautuisivat toisiinsa, kun Nikki tulee sukukypsäksi ja aloittaa murkkuilun.

Nikistä tuli sukukypsä aikaisin, noin kolmen kuukauden iässä. Poikien suhtautuminen toisiinsa ei muuttunut millään tavalla. Nyt Nikillä on ikää 5 kuukautta ja se on asunut suurimman osan elämästään isänsä kanssa. Caspa on sen tuki ja turva, Nikki nukkuu vieläkin isänsä kyljessä. Ihmisille se murkkuilee kyllä, mutta ei Caspalle. Olen varma, että pojat tulisivat toimeen, vaikka olisin yhdistänyt ne myöhemminkin.

(c) Henna V


Kotiuduimme lauantai-iltana näyttelyreissulta, joka alkoi keskiviikkona. Pojat viettivät nämä kolme päivää samassa boksissa ja Caspa sai lauantaina Humppilan näyttelyissä 95 pistettä. Kovin pahasti kynitty kani ei ehkä tällaisia pisteitä saisi. Jos uroksilla olisi verisiä yhteenottoja, ne eivät ehkä olisi hengissä vietettyään kolme päivää atlas 10 -boksissa.

Muutaman vuoden aikana olen omistanut monta yhdessäasuvaa kania, mutta yhdelläkään niistä ei ole ollut samanlaista suhdetta, kun näillä pojilla on.

Haluan vain sanoa, ettei kannata uskoa mitään, ennen kuin itse kokeilee. Kaikki kanit eivät tykkää kaikista, joku joka ei tule toimeen jonkun kanssa, voi tulla hyvin toimeen jonkun toisen kanssa. Kaikkien kanien totuttamisessa täytyy olla varovainen sukupuolesta riippumatta, jotkut naaraat eivät anna tiettyjen urosten edes astua, vaan yrittävät purra niitä kurkusta. Mikä tahansa -jopa mahdottomaksi tuomittu yhdistelmä voi toimia tai olla toimimatta. Kaneilla voi tulla riitaa vaikka ne olisivat asuneet syntymästään asti 10 vuotta yhdessä, tai ne voivat olla kavereita ensitapaamisesta koko lopun elämänsä. Ei kannata uskoa kaikkea mitä joku jakaa faktoina, kannattaa etsiä asioille todisteita ja miettiä myös päinvastaista näkökulmaa.

Myöhemmin yhdistin Caspan ja Nikkin sekaan vielä kolmannen uroksen, heidän sukulaispoikansa Roin. Kolmikko eli onnellisena yhdessä.
:)