Imaginaerum's kanit

Sisältää kaupallisen yhteistyön linkkejä, linkit merkattu *-merkillä Seuraajien toiveesta kirjoitan nyt ehkä vähän vaietustakin aiheesta. Aiheen kannatusmäärä yllätti. Mietin pitkään, mistä näkökulmasta lähden asiaa lähestymään. Päädyin sitten pohtimaan asiaa yleisellä tasolla ja tuomaan esiin myös joitakin omia kokemuksia. Käsittelen tässä julkaisussa siis ajatuksia siitä, kun motivaatio ja jaksaminen kanien kanssa toimimiseen ja jopa hoitoon on vähissä tai loppuu kokonaan. Aihe varmasti herättää tunteita, mutta uskon lähes jokaisen pohtineen näitä ajatuksia jossain kohtaa. Kaikilla meillä tulee luultavasti päiviä kun ei vaan huvita. Itsekään en ole tältä välttynyt. Se on inhimillistä ja niin kauan kun se ei ole toistuvaa eikä eläinten perushoidolle ole siitä haittaa, jokainen sallikoon sen joskus itselleen. Kani kyllä pärjää pari päivää ilman sen kummempaa ohjelmaa, kunhan sillä on heinää, vettä, perustarpeet ok ja sen kunto tarkastetaan vähintään eläinsuojelulain edellyttämän 24

Kasvattamisen hyvät ja huonot puolet Kasvattamisen parhaita puolia on ehdottomasti se, että näkee omien kasvattiensa kasvun alusta asti, pääsee seuraamaan poikasten ja tietyn linjan kehitystä ja näkee tiettyjen ominaisuuksien periytyvän sukupolvelta toiselle. Omilla valinnoillani voin vaikuttaa siihen, minkälaisia kaneja maailmaan tulee. Voin tehdä oman osuuteni jonkin rodun viemisessä eteenpäin, terveystilanteen säilyttämisessä/parantamisessa tai luoda kokonaan oman linjan esimerkiksi estekanien osalta. Voin tehdä oman osuuteni siitä, että toiminta on vastuullista, myydä kaneja vaan aidosti lajiin perehtyneisiin ja vastuullisiin koteihin ja huolehtia siitä, että myös uudet omistajat saavat riittävästi tietoa kanistaan ja tukea elämiseen sen kanssa. Toisaalta voin myös tuoda omia näkemyksiäni esiin ja siten vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja näkemyksiin. Tottakai kasvattaja -statuksellista henkilöä uskotaan helpommin ja häneen luotetaan herkemmin. Kasvattajiakin vaan on

Jos video ei näy, löydät sen täältä.

Milloin on aika päästää irti rakkaasta lemmikistä? Milloin ihmisen omat tunteet eläintä kohtaan ylittävät kyvyn nähdä tilanne edes pienen hetken eläimen silmin? Milloin "katsotaan vielä seuraavaan huonoon päivään" menee liian pitkälle ja miksi sen huonon päivän ylipäätään täytyy koittaa? On helppo perustella itselleen sen kummemmin miettimättä, minkä takia vaikeaa päätöstä eläimen lopettamisesta ei muka tarvitse vielä tehdä. Tämä johtaa usein siihen, että päätöstä pitkitetään ja pitkitetään kunnes eläin kärsii kohtuuttoman paljon, eikä yksinkertaisesti jää enää muita vaihtoehtoja jäljelle. Joskus nämä tilanteet johtavat jopa siihen että eläin kuolee itsestään, eikä yleensä kovin kauniisti. Parantumattomasti sairaan eläimen elämän pitkittäminen "huonoihin päiviin" saakka ei lohduta ketään muuta, paitsi ihmistä jonka ei tarvitse tehdä päätöstä ennen kun on pakko. On myös tilanteita, joissa eläimellä on edellytyksiä vielä parantua ja elää hoitoprosessin jälkeen koh