Milloin on aika päästää irti rakkaasta lemmikistä? Milloin ihmisen omat tunteet eläintä kohtaan ylittävät kyvyn nähdä tilanne edes pienen hetken eläimen silmin? Milloin "katsotaan vielä seuraavaan huonoon päivään" menee liian pitkälle ja miksi sen huonon päivän ylipäätään täytyy koittaa?
On helppo perustella itselleen sen kummemmin miettimättä, minkä takia vaikeaa päätöstä eläimen lopettamisesta ei muka tarvitse vielä tehdä. Tämä johtaa usein siihen, että päätöstä pitkitetään ja pitkitetään kunnes eläin kärsii kohtuuttoman paljon, eikä yksinkertaisesti jää enää muita vaihtoehtoja jäljelle. Joskus nämä tilanteet johtavat jopa siihen että eläin kuolee itsestään, eikä yleensä kovin kauniisti. Parantumattomasti sairaan eläimen elämän pitkittäminen "huonoihin päiviin" saakka ei lohduta ketään muuta, paitsi ihmistä jonka ei tarvitse tehdä päätöstä ennen kun on pakko.
On myös tilanteita, joissa eläimellä on edellytyksiä vielä parantua ja elää hoitoprosessin jälkeen kohtalaista tai jopa hyvää elämää, mutta jotka eivät eläimen näkökulmasta kuitenkaan ole sille millään tavalla armollisia. Tällaisia ovat esimerkiksi jotkut leikkaukset pitkällä ja kivuliaalla toipumisajalla. Tässä kohtaa moni vaan valitettavasti vertaa eläintä ihmiseen. Ero on kuitenkin siinä, että ihminen pystyy ymmärtämään parempien päivien vielä koittavan ja sen, että hoitoprosessin aiheuttama tuska on väliaikaista. Eläimelle et pysty tätä selittämään. Eläin elää aina hetkessä, se ei ajattele elämäänsä parin kuukauden päähän tai edes huomiseen. Tämän takia ihmisen on aina punnittava ratkaisujaan katsomalla tilannetta edes hetken aikaa eläimen näkökulmasta ja sysättävä omat tunteensa syrjään. Itsekkyys on inhimillistä. On niin paljon helpompaa vältellä päätöksentekoa ja omaa surua pitkittämällä eläimen kärsimystä, kuin tehdä päätös ja käsitellä sen seuraukset.
Koska eläin ei haaveile huomisesta, eletyn elämän pituus ei myöskään ole sille merkityksellistä. Eläin ei haaveile vanhaksi elämisestä. Elämän sisältö on se, millä on merkitystä. Eläimelle on aivan se ja sama, kestääkö sen elämä vuoden vai kymmenen vuotta. Väliä on sillä, joutuuko se elämään kivuissa tai muuten epäsopivissa olosuhteissa vai onko sen elämä kivutonta, onnellisen eläimen elämää.
Usein eläimen elämä määritellään elämisen arvoiseksi jos se syö ja liikkuu eikä välttämättä päällisin puolin näytä kipeältä. Tässä kohtaa täytyy jälleen kerran muistaa, että kyse on eläimestä. Harva eläin näyttää kipuaan ja etenkin kanin kohdalla kipu on yleensä jo sietämätöntä silloin kun se näkyy.
Sitten ääritapauksiin...
Kaiken aikaa tulee vastaan tapauksia, joissa parantumattomasti sairasta kania pidetään hengissä kirjaimellisesti keinolla millä hyvänsä. Harva asia minua enää edes yllättää, koska niin paljon kaikenlaista olen etenkin kanien kohdalla nähnyt. Muutama päivä takaperin erehdyin kuitenkin etsimään Instagramista julkaisuja tägillä #disabledrabbits. Oletin löytäväni ehkä muutaman videon kanista pyörätuolissa, mutta todellisuus valkeni pian. Tuolla aihetunnisteella löytyy tänään (11.11.) 3000 julkaisua sadoista kaneista joilla on halvaantunutta takapäätä, halvausoireita jopa kaikissa jaloissa, paha head tilt tai muuten vain vakavia ja kaiken lajityypillisen toiminnan estäviä rajoitteita. Osalla halvaantuneista on "pyörätuoli", osa vaan laahaa takapäätään tai koko ruhoaan perässä. Osan virtsarakko täytyy tyhjentää painamalla ihmisen toimesta, koska ne eivät pysty itse edes pissaamaan. Osaa kaneista täytyy syöttää, koska ne eivät pysty siihen itse. Jotkut kanien omistajista kyllä myöntävät kaniensa kipuilevan - ainoa heidän näkemänsä ratkaisu asiaan vaan on lääkitys, hieronta, kylmäpakkaukset ja akupunktio. Osa kieltää kivutkin. Niitä voi kuitenkin olettaa olevan jo ihan siitä syystä, että halvaantuneen/head tilt -kanin lihaksisto rasittuu aivan väärällä tavalla. Lisäksi jokainen voi vaan kuvitella, kuinka stressaavaa tuo on pakoeläimelle.
Kaikkia näitä Instagram-tilejä yhdistää yksi asia. Profiileista löytyvien kuvien ja videoiden kommenttiosiot ovat täynnä ylistäviä kommentteja muilta käyttäjiltä. Näihin kommentteihin löytyy useampi "rakastan sitä niin paljon, etteivät sen puutteet haittaa minua" -vastaus omistajilta. Eivät varmaan haittaakaan, onhan sitä kania kiva työntää rattaissa ja syöttää ruokalappu kaulassa kuin pientä lasta ja ottaa päivittäin töihin mukaan (uskokaa tai älkää, tällaisiakin löytyy useampi) hankkien samalla kymmeniä tuhansia seuraajia ja ylistäjiä Instagramissa. Missään kohtaa kukaan ei kuitenkaan miettinyt, mahtavatko nuo puutteet haitata kania itseään, jota käytetään tämän kaiken välineenä. Omistajat itse kiillottavat sädekehäänsä ja kokevat toimivansa oikein ja hyvin, samalla täyttäessään tiliensä kuvaukset "cruelty free" ja "love animals" -termeillä. Asiaa ei helpota tuhannet tsemppikommentit, joissa kehotetaan olemaan välittämättä niistä muutamista kommentoijista, jotka tuota touhua kyseenalaistavat. Usealle näistä kaneista voi myös lahjoittaa rahaa hoitoihin. Jokainen lahjoittaja omalta osaltaan edesauttaa kanin kärsimyksen jatkumista.
Mitä asialle sitten voi tehdä?
Kukaan meistä ei voi täysin varmasti sanoa mitä eläin tuntee tai ajattelee missäkin tilanteessa. Siksi meidän onkin käytettävä kaikkia käytettävissä olevia keinoja arvioidaksemme sitä ja tehtävä päätökset mieluummin ajoissa, kun liian myöhään. Yksi asia on kuitenkin varma: kuollut ei kärsi.
❤: Jassu
On helppo perustella itselleen sen kummemmin miettimättä, minkä takia vaikeaa päätöstä eläimen lopettamisesta ei muka tarvitse vielä tehdä. Tämä johtaa usein siihen, että päätöstä pitkitetään ja pitkitetään kunnes eläin kärsii kohtuuttoman paljon, eikä yksinkertaisesti jää enää muita vaihtoehtoja jäljelle. Joskus nämä tilanteet johtavat jopa siihen että eläin kuolee itsestään, eikä yleensä kovin kauniisti. Parantumattomasti sairaan eläimen elämän pitkittäminen "huonoihin päiviin" saakka ei lohduta ketään muuta, paitsi ihmistä jonka ei tarvitse tehdä päätöstä ennen kun on pakko.
On myös tilanteita, joissa eläimellä on edellytyksiä vielä parantua ja elää hoitoprosessin jälkeen kohtalaista tai jopa hyvää elämää, mutta jotka eivät eläimen näkökulmasta kuitenkaan ole sille millään tavalla armollisia. Tällaisia ovat esimerkiksi jotkut leikkaukset pitkällä ja kivuliaalla toipumisajalla. Tässä kohtaa moni vaan valitettavasti vertaa eläintä ihmiseen. Ero on kuitenkin siinä, että ihminen pystyy ymmärtämään parempien päivien vielä koittavan ja sen, että hoitoprosessin aiheuttama tuska on väliaikaista. Eläimelle et pysty tätä selittämään. Eläin elää aina hetkessä, se ei ajattele elämäänsä parin kuukauden päähän tai edes huomiseen. Tämän takia ihmisen on aina punnittava ratkaisujaan katsomalla tilannetta edes hetken aikaa eläimen näkökulmasta ja sysättävä omat tunteensa syrjään. Itsekkyys on inhimillistä. On niin paljon helpompaa vältellä päätöksentekoa ja omaa surua pitkittämällä eläimen kärsimystä, kuin tehdä päätös ja käsitellä sen seuraukset.
Koska eläin ei haaveile huomisesta, eletyn elämän pituus ei myöskään ole sille merkityksellistä. Eläin ei haaveile vanhaksi elämisestä. Elämän sisältö on se, millä on merkitystä. Eläimelle on aivan se ja sama, kestääkö sen elämä vuoden vai kymmenen vuotta. Väliä on sillä, joutuuko se elämään kivuissa tai muuten epäsopivissa olosuhteissa vai onko sen elämä kivutonta, onnellisen eläimen elämää.
Usein eläimen elämä määritellään elämisen arvoiseksi jos se syö ja liikkuu eikä välttämättä päällisin puolin näytä kipeältä. Tässä kohtaa täytyy jälleen kerran muistaa, että kyse on eläimestä. Harva eläin näyttää kipuaan ja etenkin kanin kohdalla kipu on yleensä jo sietämätöntä silloin kun se näkyy.
Sitten ääritapauksiin...
Kaiken aikaa tulee vastaan tapauksia, joissa parantumattomasti sairasta kania pidetään hengissä kirjaimellisesti keinolla millä hyvänsä. Harva asia minua enää edes yllättää, koska niin paljon kaikenlaista olen etenkin kanien kohdalla nähnyt. Muutama päivä takaperin erehdyin kuitenkin etsimään Instagramista julkaisuja tägillä #disabledrabbits. Oletin löytäväni ehkä muutaman videon kanista pyörätuolissa, mutta todellisuus valkeni pian. Tuolla aihetunnisteella löytyy tänään (11.11.) 3000 julkaisua sadoista kaneista joilla on halvaantunutta takapäätä, halvausoireita jopa kaikissa jaloissa, paha head tilt tai muuten vain vakavia ja kaiken lajityypillisen toiminnan estäviä rajoitteita. Osalla halvaantuneista on "pyörätuoli", osa vaan laahaa takapäätään tai koko ruhoaan perässä. Osan virtsarakko täytyy tyhjentää painamalla ihmisen toimesta, koska ne eivät pysty itse edes pissaamaan. Osaa kaneista täytyy syöttää, koska ne eivät pysty siihen itse. Jotkut kanien omistajista kyllä myöntävät kaniensa kipuilevan - ainoa heidän näkemänsä ratkaisu asiaan vaan on lääkitys, hieronta, kylmäpakkaukset ja akupunktio. Osa kieltää kivutkin. Niitä voi kuitenkin olettaa olevan jo ihan siitä syystä, että halvaantuneen/head tilt -kanin lihaksisto rasittuu aivan väärällä tavalla. Lisäksi jokainen voi vaan kuvitella, kuinka stressaavaa tuo on pakoeläimelle.
Kaikkia näitä Instagram-tilejä yhdistää yksi asia. Profiileista löytyvien kuvien ja videoiden kommenttiosiot ovat täynnä ylistäviä kommentteja muilta käyttäjiltä. Näihin kommentteihin löytyy useampi "rakastan sitä niin paljon, etteivät sen puutteet haittaa minua" -vastaus omistajilta. Eivät varmaan haittaakaan, onhan sitä kania kiva työntää rattaissa ja syöttää ruokalappu kaulassa kuin pientä lasta ja ottaa päivittäin töihin mukaan (uskokaa tai älkää, tällaisiakin löytyy useampi) hankkien samalla kymmeniä tuhansia seuraajia ja ylistäjiä Instagramissa. Missään kohtaa kukaan ei kuitenkaan miettinyt, mahtavatko nuo puutteet haitata kania itseään, jota käytetään tämän kaiken välineenä. Omistajat itse kiillottavat sädekehäänsä ja kokevat toimivansa oikein ja hyvin, samalla täyttäessään tiliensä kuvaukset "cruelty free" ja "love animals" -termeillä. Asiaa ei helpota tuhannet tsemppikommentit, joissa kehotetaan olemaan välittämättä niistä muutamista kommentoijista, jotka tuota touhua kyseenalaistavat. Usealle näistä kaneista voi myös lahjoittaa rahaa hoitoihin. Jokainen lahjoittaja omalta osaltaan edesauttaa kanin kärsimyksen jatkumista.
Mitä asialle sitten voi tehdä?
Kukaan meistä ei voi täysin varmasti sanoa mitä eläin tuntee tai ajattelee missäkin tilanteessa. Siksi meidän onkin käytettävä kaikkia käytettävissä olevia keinoja arvioidaksemme sitä ja tehtävä päätökset mieluummin ajoissa, kun liian myöhään. Yksi asia on kuitenkin varma: kuollut ei kärsi.
❤: Jassu
Ihan kamalaa miten julmia ihmiset voivat vain olla��en yhtään ihmettelisi jos joku joka,kerää rahaa kanilleen olisi vain itse rahankuvat silmissä,ja käyttäisi rahat itseensä��
VastaaPoistaTodellakin turhauttavaa miten paljon tätä näkee maailmalla. Muistan kun eräässäkin tapauksessa tämän kirjoituksen hengessä esiteyt kommentit kuitattiin trollaamisena. Ainakaan ydinajatus eutanasiaa käsittelevien kommenttien taustalla ei mennyt perille. Tai se vain päätettiin torjua, koska "elämän itseisarvo", joka nousee näissä argumenteissa usein esille. Palliatiiviset hoitoperiaatteet on selvästi yleistyneet lemmikkieläinten kohdalla, mutta hankala uskoa että se olisi _hetkessä elävän_ olennon näkökulmasta mitenkään mielekästä jos se ei pysty itse enää edes liikkumaan, syömään tai tekemään tarpeitaan, plus että siihen ahdetaan usempaa lääkettä päivittäin - niin kuin tässäkin tapauksessa. Ja monessa muussa. Jopa eläinsuojelujärjestöt kannattaa vastaavaa toimintaa ja voi pitää sitä "vastuullisena omistajuutena". Tässä on kyse arvo- ja käsitysmaailmojen kuilusta, valitettavasti :/ Pakko vaan ihmetellä mihin/miten se eläimen etu oikeasti hukkuu matkalla.
VastaaPoistaTuntuuhan se pahalta lopettaa kani "aikaisessa vaiheessa" kuormittavan sairauden tms. takia, mutta kun se todennäköisesti on parhain vaihtoehto sen elämänlaadun kannalta. Eikä se "luonnollinen kuolema" ole itsestään selvästi mikään kaunis hetki. Todellakaan.
Sori jaaritteleva kommentti, aihe osu tunteisiin. :) Kiitos hyvästä tekstistä.