Kanin sairaudet

Päivitetty 12.3.2018

Sairaudet on jaettu tässä tekstissä virusten aiheuttamiin, loisten aiheuttamiin, bakteerin aiheuttamiin ja muihin sairauksiin.

Jos käytät tekstiäni jossain, merkitse mistä sen otit! Blogini täytyy myös linkata selkeästi tekstin yhteyteen.

Sairas kani on vietävä viivyttelemättä lääkäriin tai osattava itse hoitaa. Jokainen on vastuussa kaninsa hyvinvoinnista ja on velvollinen sen takaamaan. Hankalien, paljon hoitoa tai leikkauksia vaativien ja pitkäaikaisten sairauksien kohdalla on syytä miettiä, että kannattaako kania enää hoitaa, vai onko lopetus sille armollisempaa. 

Terve kani:

-Kanin nenän tulee olla kuiva 

-Kanin normaali ruumiinlämpö on 38,5 - 40,5 astetta

-Terve kani syö paljon heinää 

-Hyvässä massassa, ei merkittäviä painonmuutoksia

-Hyväkuntoinen turkki

-Papanan tulee olla kuivaa, suurta ja vaaleaa
-Kirkkaat silmät, jotka eivät vuoda

Oikea annos on hyvä tarkastaa, koska osa eläinlääkäreistä määrää kaneille kipulääkkeen aivan liian pienellä/mitättömällä annoksella. Meloksikaamin (Metacam, Loxicom, Meloxoral) annostus on kanille 1mg/kg/vrk, eli 10-kertainen koiraan tai kissaan verrattuna. Tämä johtuu kanin elimistön tavasta käsitellä lääkeainetta ja nopeasta aineenvaihdunnasta.

Bakteerit

Pasteurella

Pasteurella multocida -bakteeria kantaa suurin osa kaneista elimistössään, mutta oireettomana. Osalle kaneista se kuitenkin alkaa jossain vaiheessa aiheuttamaan oireita ja tällöin puhutaan pasteurellan puhkeamisesta. Yleensä pasteurellan puhkeamisen aiheuttaa heikentynyt vastustuskyky, joka voi puolestaan olla seurausta stressistä, epähygieenisestä ympäristöstä, jatkuvasta altistumisesta vedolle, suurista muutoksista ruokavaliossa tai olosuhteissa ja toisesta sairaudesta. 

Oireet

-Aivastelu
-Paiseet
-Paksu vaalea erite nenästä
-Yleiskunnon heikentyminen
-Silmien vuotaminen
-Päänkierto
-Korvatulehdus
-Keuhkokuume

Hoito

-Antibioottihoito (esim. Baytril)

Lievempiä oireita voidaan hoitaa antibiootilla, mutta pahasti sairastuneen kanin elämää ei kannata pitkittää. Pasteurellan aiheuttamat paiseet joudutaan usein poistamaan kirurgisesti, mikäli halutaan saavuttaa tuloksia hoidossa. Osa paiseista voi kuitenkin olla sellaisissa paikoissa, että niiden poistaminen on hankalaa tai mahdotonta. Kanilla voi olla paiseita sellaisissakin paikoissa, mistä niitä ei näe ulospäin. Jatkuva antibioottihoito ei myöskään ole hyvä asia, joten jos 1-2 antibioottikuuria ei tehoa ja poista oireita, kani on syytä lopettaa.

On tapauksia, joissa pasteurellapaise on ollut silmän takana päässä ja kasvaessaan aiheuttanut silmän pullahtamisen ulos kuopastaan.
Kuva täällä.

Stafylokokki

Staphylococcus aureus eli Stafylokokki on yksi yleisimmistä bakteereista kaneilla. Se voi aiheuttaa tulehduksia mm. tassunpohjissa, suolistossa, hengitysteissä, silmissä ja korvissa.

Oireet

-Kantapää- ja tassunpohjatulehdukset
-Hengitystieinfektiot
-Korvatulehdukset
-Silmätulehdukset
-Suolistotulehdukset

Hoito

-Antibioottihoito
-Paikallishoito ongelmakohtaan

Hoitomuoto riippuu hyvin paljon siitä, missäpäin kanin elimistöä infektio on. Esimerkiksi tulehtuneisiin kantapäihin/tassunpohjiin saattaa hyvinkin riittää paikallishoito ja hygieninen asuinympäristö, kun taas hengitystieinfektioiden kohdalla tarvitaan suun kautta otettavaa/lihakseen pistettävää antibioottia.

Tulehtuneisiin tassunpohjiin/kantapäihin voi olla syynä myös kanin rakenneviasta johtuva virheellinen jalkojen asento, etenkin jos tulehdukset ovat toistuvia. Silloin on tärkeää kiinnittää huomiota kanin elinympäristöön ja huolehtia erityisen hyvästä hygieniasta. Riittävän pehmeä alusta ja hyvä hygienia usein rauhoittaa tulehduskierteen.

Tulehtuneet tassunpohjat

Tulehtuneet kantapäät/tassunpohjat

Kanisyfilis (Kanikuppa, treponematoosi, treponema cuniculi)

Kanisyfilis on Treponema cuniculi -bakteerin aiheuttama sairaus. Se voi tarttua emältä poikasille, tai astutuksen yhteydessä kanista toiseen. Kanilla voi olla sairaus myös täysin oireettomana, ilman minkäänlaisia ulkoisia merkkejä. Sairaus aiheuttaa rupimaisia "kasvaimia" esimerkiksi suun, sukupuolielinten, korvien ja silmien alueelle. 

Oireet

-Rupimaiset "kasvaimet" 

-Yleinen voinnin heikkeneminen

Hoito

-Antibioottihoito (G-penisilliini injektiona)

Kanin syfilis ei tartu ihmiseen, mutta ihmisen syfilis voi tarttua kaniin (tämä on kuitenkin epätodennäköistä ja lähes mahdotonta käytännössä). Voidaan mahdollisuuksien mukaan hoitaa G-penisilliinillä, joskaan hoito ei aina ole ongelmaton. Bakteerien nopea tappaminen antibiootilla ja sen seurauksena bakteereista vapautuva toksiini voi aiheuttaa Herxheimer-reaktion. Syfilis voi joskus parantua myös itsekseen ajan kanssa. 

Kuva

Kanisyfilis

Virukset

RVHD & RHD2 (RHD, RCD, VHD, RHDV, RCV)

(Rabbit Viral Hemorrhagic Disease)

RVHD ja RHD2 on caliciviruksen, tarkemmin caliciviruksiin kuuluvan lagoviruksen aiheuttama, todella vakava ja tappava verenvuotokuume. Se tarttuu hyvin voimakkaasti ja yleensä tappaa kaikki kanilan kanit. Virus aiheuttaa vaurioita sisäelimissä ja hyvin voimakkaita sisäisiä verenvuotoja, joiden seurauksena eläin kuolee. Virus tarttuu mm. eritteiden välityksellä ja se säilyy hyvin, sekä kestää erittäin kylmiä ja kuumia lämpötiloja. Kani kuolee virukseen yleensä niin nopeasti, ettei mitään ulkoisia merkkejä tartunnasta ole havaittavissa kanin vielä ollessa elossa. Kuolleelta kanilta saattaa tulla verta nenästä tai korvista.

Kuva

Oireet

-Sisäiset verenvuodot
-Hermostolliset oireet
-Syömättömyys
-Hengitystieoireet
-Apaattisuus
-Yllättävä kuolema
-Kuume

Hoito

-Mitään hoitoa ei tartunnan saamisen jälkeen ole
-Kani voidaan rokottaa virusta vastaan Filavac -rokotteella

Jotkut hyvin harvat tapaukset saattavat parantua, mutta tauti tappaa n. 90% tartunnan saaneista. RHD2 levisi Suomeen rajusti keväällä 2016, ykköstyypin virusta ei ole toistaiseksi Suomessa havaittu. RHD2 -virusta on toistaiseksi havaittu pääosin pääkaupunkiseudulla ja yksi tapaus Oulussa. Levinneisyydestä ei kuitenkaan voi olla täysin varma, koska vain murto-osa äkillisesti kuolleista kaneista lähetetään ruumiinavaukseen. Molempien virustyyppien oireet ovat samat, mutta RHD2 säilyy pidempään ja kestää rajumpia lämpötiloja, kuin ykköstyyppi. Ykköstyypin itämisaika taas on kakkostyyppiä lyhyempi. Ykköstyypin viruksen tyypillinen itämisaika on 1-4vrk, kakkostyypin 3-9vrk. Kani kuolee yleensä 6-48 tunnin kuluttua oireiden alkamisesta, eli siitä, kun sisäelinvaurioita alkaa muodostua.

Australiassa on kehitetty RHD-viruksesta uusi kanta, RHD K5, jota käytetään biologisena aseena Australian rajua villikaniongelmaa vastaan. K5-kanta kestää kovia lämpötiloja vielä aiempaa paremmin ja taudin itämisaika on erittäin lyhyt. Se myös leviää vielä aiempaa herkemmin. Kun RHD K5 virusta laskettiin Australiassa luontoon, se oli jo muutamassa päivässä levinnyt satoja kilometrejä alkuperäisestä tartuntapaikasta.

Loiset

Ulkoloiset

Hilsepunkki

Cleyletiella parasitovorax eli hilsepunkki aiheuttaa kanissa kutinaa, voimakasta hilseilyä ja ihorikkoa. Hilsepunkki voi aiheuttaa oireita myös muissa eläimissä ja ihmisissä. 

Oireet

-Ihon kutina

-Ihon hilseily

-Ihon punoitus

-Rikkinäinen iho, yleensä raapimisen tuloksena

Hoito

-Ulkoloislääkitys, esimerkiksi ivermektiini. 

Hilsepunkki saadaan yleensä helposti kuriin ulkoloislääkityksellä. 

Sisäloiset

Kani voi saada loisia ulkoillessaan ja ulkoa saadusta ravinnosta. Loiset eivät välttämättä näy millään tavalla kanin voinnissa, tosin rajussa loistartunnassa saattaa ilmetä esimerkiksi laihtumista.

Oireet

-Ei oireita

-Laihtuminen
-Valkoisia/vaaleita matoja papanoissa ja peräaukolla

Hoito

-Loishäätö (esim Axilur 20-25mg/kg)

Matolääkitys kannattaa toteuttaa niin, että ensin lääkitsee kania 7-10vrk, sen jälkeen pitää n. viikon tauon, jonka jälkeen lääkitsee uudestaan 7-10vrk. Tämä siksi, että vaikka ensimmäinen loishäätö tappaakin aikuiset loiset elimistöstä, se ei tapa munia.

Encephalitozoon cuniculi (E. cuniculi, cuniculi, encephalitozonoosi)

Encephalitozoon cuniculi on solun sisällä asustava alkueläin. Suuri osa kaneista kantaa sitä, mutta vain osa sairastuu. Syynä sairastumiseen on yleensä heikentynyt vastustuskyky, joka taas voi johtua esim. äkillisistä olosuhteiden muutoksista, heikosta ravinnonsaannista, puutteista ruokavaliossa, stressistä, tai toisesta sairaudesta. Loinen tarttuu virtsan välityksellä,sekä emästä poikasiin istukan kautta. Istukan kautta saadun tartunnan seurauksena loinen on usein pesiytynyt silmään ja näkyy silmässä alla olevan kuvan tavoin. 

Loinen pesiytyy sisäelimiin ja aiheuttaa merkittäviä sisäelinvaurioita. Se on usein myös maksassa ja tämä näkyy lähes välittömästi kohonneina maksa-arvoina. Aivoihin pesiytynyt loinen taas näkyy melko nopeasti neurologisina oireina.

E. cuniculi -tartunta silmässä

Oireet

-Tasapainohäiriöt

-Tärinä

-Ruokahaluttomuus

-Apaattisuus

-Pään kiertyminen ("head tilt")

-Keskushermostolliset oireet

-Sisäelinvauriot

-Jalkojen heikkous

Hoito

-Axilur (20-25mg/kg) yleensä vähintään kuukauden ajan

-Kipulääkitys
-Joissain tapauksissa antibiootti, jos cuniculista johtuvan alentuneen vastustuskyvyn seurauksena on tullut bakteeri-infektio

Diagnosoidaan verinäytteestä löytyvien vasta-aineiden perusteella. Taudin aiheuttamat vahingot eivät parane, mutta taudin eteneminen voidaan yrittää pysäyttää pitkillä Axilur -kuureilla. Kani, jonka sairaus on vasta hyvin varhaisessa vaiheessa, voi vielä mahdollisesti elää normaalia elämää, jos hoito aloitetaan välittömästi. E.cuniculi-poikanen tai kunnolla sairastut aikuinen kani on syytä lopettaa. Omasta mielestäni eläimen lopettamista ei ole syytä pitkittää, koska se tulee kuitenkin jossain vaiheessa eteen. 

Itselläni on neljän vuoden kokemus cuniculiin sairastuneesta kanista. En siis aluksi tiennyt mistä on kyse, eikä tiennyt eläinlääkärikään. Kani tuli minulle luovutusikäisenä ja sillä oli silmään pesiytynyt cuniculi (kuten usein istukan kautta tartunnan saaneilla kaneilla). Ajattelin että kyseessä on kaihi. Noin puolen vuoden jälkeen kanilla alkoi esiintyä neurologisia oireita. Oireet tulivat aluksi muutaman viikon välein ja kestivät yhden päivän. Kun tästä oli menty vuosi eteenpäin, oireita tuli jo vähän useammin ja ne kestivät pidempään. Oli jalkojen heikkoutta, tärinää, pään kiertymistä, mikään ruoka ei maistunut, kani vain istui häkkinsä nurkassa. Sitten se oli taas pari viikkoa normaali. Tilanne jatkui näin "vakaana" seuraavat kaksi vuotta. Kanin täyttäessä neljä, tilanne alkoi kääntyä radikaalisti huonommaksi. Maksa-arvot olivat kohonneet yli kolmeensataan. Loinen oli alkanut pesiytyä toiseenkin silmään, aiheuttaen siihen näkökyvyn heikkenemistä. Toinen silmähän oli jo valmiiksi sokea, Kanista huomasi, kuinka se ei enää nähnyt kunnolla. Oireita tuli entistä useammin. Viimeiset kaksi viikkoa kani laihtui ja oireili, eikä enää reagoinut mihinkään hoitoon.

Tauti on zonoosi, eli se voi tarttua eri eläinlajien edustajiin ja myös ihmiseen, joskin se on tiedettävästi aiheuttanut oireita ainoastaan henkilöillä, joilla on merkittävästi alentunut vastustuskyky.

Suolistokokkidioosi ja maksakokkidioosi

Suolistokokkidioosi on maksakokkidioosia yleisempi. Molemmat ovat kokkidien aiheuttamia loistauteja. Suolistotartunta vaurioittaa vakavasti suoliston limakalvoa ja täten aiheuttaa kuivumista sekä vaikeuttaa ravinnon imeytymistä, jonka seurauksena voi olla kuolema. Suolistokokkidioosin kaveriksi tulee usein myös bakteeri-infektio, jonka takia antibioottihoito on usein ainoa hoitomuoto. Suolistokokkidioosi on yleisin poikasilla. Maksakokkidioosi voi aiheuttaa maksan vajaatoimintaa ja kuoleman. Maksakokkidioosin aiheuttaa maksan pinnalla elävä loinen, suolistokokkidioosin yleensä suoliston pinnalla elävä loinen tai useammat loiset yhdessä. 

Oireet

Suolisto:

-Yleinen heikkous

-Syömättömyys tai runsas syöminen, josta huolimatta kani ei silti saa lisää painoa

-Laihtuminen

-Ripuli

Maksa:

-Yleinen heikkous

-Turvonnut vatsa

-Ripuli

Hoito

-Antibioottihoito
-Nesteytys

Kokkidioosi tarttuu voimakkaasti, joten sairastunut eläin on välittömästi erotettava muista. Koko kanila on desinfioitava huolellisesti.

Muut

Hammasongelmat (Hammaspiikit & Purentavika)

Purentavikainen tai jatkuvasti hammaspiikkejä saava kani on syytä lopettaa. Vaikka hammaspiikit olisi mahdollista pitää kurissa esim. kuukausittaisilla eläinlääkärikäynneillä, se ei ole kanin parhaaksi. Hammaspiikkien poistoon liittyy yleensä aina nukutus, sekä kivuliaita päiviä, joten kanin kannalta armollisempaa on päästää se menemään. Toistuvista hammaspiikeistä kärsivä kani on todennäköisesti alttiimpi myös suolilamalle, koska piikit vaikeuttavat heinän syöntiä -> kani syö huonosti -> lama tulee herkemmin

Oireet

-Syömisvaikeudet
-Kani ei syö riittävästi heinää

Purentavikaista kania ei missään nimessä ikinä tule käyttää jalostukseen, eikä myydä eteenpäin.

Etuhampaiden purentavika

Etuhampaiden purentavika

Etuhampaiden purentavika

Oikea purenta: alahampaat etuhampaiden takana

Oikea purenta

Suolisto-ongelmat (Suolitukos & hidastunut suolen toiminta/suolilama)

Ennaltaehkäisy on tärkein hoito kanin suolisto-ongelmiin. Kanin tulee syödä hyvälaatuista heinää runsaasti. Jos kanin ruokavalio on kunnossa, todennäköisyys saada suolisto-ongelmia on hyvin pieni. Silti suolisto-ongelmat ovat yksi yleisimmistä sairauksista. Kanin suolisto ja ruoansulatuselimistö ovat herkkiä muutoksille ja ne tarvitsevat paljon heinästä saatavia pitkiä kuituja toimiakseen. Yleensä liian vähäinen heinän syönti ja se, että kani saa aivan liikaa muuta ruokaa, johtaa suolisto-ongelmiin. Ruokinnasta voi lukea lisää täältä. Parafiiniöljyä ei tule antaa suolisto-ongelmaiselle kanille! Se aiheuttaa suoliston seinämän pintaan kalvon ja estää tärkeiden ravintoaineiden imeytymisen, sekä tukoksen ollessa kyseessä koteloi tukoksen ja jumittaa kanin suolta entisestään. Valitettavasti parafiiniöljyä tästä huolimatta määtätään, koska (liian) monella on asiasta vielä vanhentunutta tietoa.

Hidastunut suolen toiminta/suolilama sekoitetaan valitettavan usein suolitukokseen ja myös hoidetaan sellaisena. Suolilama on huomattavasti suolitukosta yleisempi, joskin vähemmän tunnettu ongelma. 

Oireet (tukos ja lama)

-Syömättömyys
-Apaattisuus
-Papanaa ei tule
-Lamassa papanaa voi tulla erittäin vähän, se on tummaa, pientä ja joskus kosteaa

Hoito (Suolilama)

-Primperan -lääkitys (tms metaklopramidihydrokloridilääkitys)
-Suolen hierominen myötäpäivään
-Pakkoliikutus
-Kipulääkitys
-Nesteytys suun kautta ja ihon alle
-Pakkoruokinta, esim Critical care -jauhe veteen sekoitettuna, tai veteen pehmitetty pelletti, mikä tahansa, mitä saa kanin syömään

Suolilaman hoidossa tärkeintä on saada suoli toimimaan ja kani syömään.

Hoito (Suolitukos) 

-Primperan -lääkitys (tms metaklopramidihydrokloridilääkitys)

-Suolen hierominen myötäpäivään

-Pakkoliikutus
-Kipulääkitys
-Nesteytys
-Kevyt tukiruokinta, esim Critical care -jauhe veteen sekoitettuna, tai veteen pehmitetty pelletti

Suolitukoksen hoidossa tärkeintä on saada tukos hajoamaan ja se puolestaan onnistuu riittävällä nesteytyksellä.

Pitkään (muutamia tunteja) jatkunut tukos saattaa aiheuttaa suoliston seinämään haavauman, joka taas yleensä muodostaa arpikudosta ja näin ollen kanille tulee helposti uusi tukos samaan kohtaan. Jos tukoksia on usein, ruokintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Murtumat

Kuoliot

Haavat

Paleltumat