sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kanin sairaudet

Tällaista on jo pitkään toivottu, eli vähän tietoa muutamasta kanien sairaudesta. Sairaudet on jaettu virusten aiheuttamiin, loisten aiheuttamiin, bakteerin aiheuttamiin ja muihin.

Jos käytät tekstiäni jossain, merkitse mistä sen otit! On turhauttavaa lukea, kuinka joku kirjoittelee jatkuvasti omana tekstinään.

Sairas kani on vietävä viivyttelemättä lääkäriin tai osattava itse hoitaa. Jokainen on vastuussa kaninsa hyvinvoinnista ja on velvollinen sen takaamaan. Hankalien, paljon hoitoa tai leikkauksia vaativien ja pitkäaikaisten sairauksien kohdalla on syytä miettiä, että kannattaako kania enää hoitaa, vai onko lopetus sille armollisempaa. 

Terve kani:
-Kanin nenän tulee olla kuiva 
-Kanin normaali ruumiinlämpö on 38,5-40 astetta
-Terve kani syö paljon heinää 
-Hyvässä massassa, ei merkittäviä painonmuutoksia
-Hyväkuntoinen turkki
-Papanan tulee olla kuivaa, suurta ja vaaleaa


Bakteerit


Pasteurella

Pasteurella multocida -bakteeria kantaa suurin osa kaneista elimistössään, mutta oireettomana. Osalle kaneista se kuitenkin alkaa jossain vaiheessa aiheuttamaan oireita ja tällöin puhutaan pasteurellan puhkeamisesta. Yleensä pasteurellan puhkeamisen aiheuttaa heikentynyt vastustuskyky, joka voi puolestaan olla seurausta stressistä, epähygieenisestä ympäristöstä, jatkuvasta altistumisesta vedolle, suurista muutoksista ruokavaliossa tai olosuhteissa ja toisesta sairaudesta. 

Oireet

-Aivastelu
-Paiseet
-Paksu vaalea erite nenästä
-Yleiskunnon heikentyminen
-Silmien vuotaminen
-Päänkierto
-Korvatulehdus
-Keuhkokuume

Hoito

-Antibioottihoito (esim. Baytril)

Lievempiä oireita voidaan hoitaa antibiootilla, mutta pahasti sairastuneen kanin elämää ei kannata pitkittää. Esimerkiksi pasteurellan aiheuttamat paiseet joudutaan poistamaan kirurgisesti, mikäli halutaan saada tuloksia. Osa paiseista on kuitenkin sellaisissa paikoissa, että niitä on hankala tai mahdoton poistaa. Kanilla voi olla paiseita myös sellaisissa paikoissa, mistä niitä ei näe. Jatkuva antibioottihoito ei myöskään ole hyvä asia, joten jos 1-2 antibioottikuuria ei tehoa ja poista kaikkia oireita kokonaan, kani on syytä lopettaa.

Stafylokokki

Staphylococcus aureus eli Stafylokokki on yksi yleisimmistä bakteereista kaneilla. Se voi aiheuttaa tulehduksia mm. tassunpohjissa, suolistossa, hengitysteissä, silmissä ja korvissa.

Oireet

-Kantapää- ja tassunpohjatulehdukset
-Hengitystieinfektiot
-Korvatulehdukset
-Silmätulehdukset
-Suolistotulehdukset

Hoito

-Antibioottihoito
-Paikallishoito ongelmakohtaan

Hoitomuoto riippuu hyvin paljon siitä, missäpäin kanin elimistöä infektio on. Esimerkiksi tulehtuneisiin kantapäihin/tassunpohjiin saattaa hyvinkin riittää paikallishoito ja hygieninen asuinympäristö, kun taas hengitystieinfektioiden kohdalla tarvitaan suun kautta otettavaa antibioottia.


Kanisyfilis (Kanikuppa, treponematoosi, treponema cuniculi)

Kanisyfilis on Treponema cuniculi -bakteerin aiheuttama sairaus. Se tarttuu voi tarttua emältä poikasille, tai astutuksen yhteydessä kanista toiseen. Kanilla voi olla sairaus myös täysin oireettomana, ilman minkäänlaisia ulkoisia merkkejä. Sairaus aiheuttaa rupimaisia "kasvaimia" esimerkiksi suun, sukupuolielinten, korvien ja silmien alueelle. 

Oireet

-Rupimaiset "kasvaimet" 
-Yleinen voinnin heikkeneminen

Hoito

-Antibioottihoito (G-penisilliini injektiona)

Kanin syfilis ei tartu ihmiseen, mutta ihmisen syfilis voi tarttua kaniin. Tartunnan saanut kani voi näyttää pahalta, mutta sairaus ei todellisuudessa ole niin paha, miltä se näyttää. Kanisyfilis on helppo saada parannettua antibioottihoidolla, joskus se saattaa parantua myös itsekseen ajan kanssa.


Virukset

RVHD & RHD2 (RHD, RCD, VHD, RHDV, RCV)

(Rabbit Viral Hemorrhagic Disease)

RVHD ja RHD2 on caliciviruksen, tarkemmin caliciviruksiin kuuluvan lagoviruksen aiheuttama, todella vakava ja tappava verenvuotokuume. Se tarttuu hyvin voimakkaasti ja yleensä tappaa kaikki kanilan kanit. Virus aiheuttaa vaurioita sisäelimissä ja hyvin voimakkaita sisäisiä verenvuotoja, joiden seurauksena eläin kuolee. Virus tarttuu mm. eritteiden välityksellä ja se säilyy erittäin hyvin, sekä kestää erittäin kylmiä ja kuumia lämpötiloja. Kani kuolee virukseen yleensä niin nopeasti, ettei mitään ulkoisia merkkejä tartunnasta ole havaittavissa.

Oireet

-Sisäiset verenvuodot
-Hermostolliset oireet
-Syömättömyys
-Hengitystieoireet
-Apaattisuus
-Yllättävä kuolema
-Kuume

Hoito

-Mitään hoitoa ei tartunnan saamisen jälkeen ole
-Kani voidaan rokottaa virusta vastaan

Jotkut hyvin harvat tapaukset saattavat parantua, mutta tauti tappaa n. 90% tartunnan saaneista. RHD2 levisi Suomeen rajusti keväällä 2016, ykköstyypin virusta ei ole toistaiseksi Suomessa havaittu. RHD2 virusta on toistaiseksi havaittu ainoastaan pääkaupunkiseudulla. Molempien virustyyppien oireet ovat samat, mutta RHD2 säilyy pidempään ja kestää rajumpia lämpötiloja, kuin ykköstyyppi. Ykköstyypin itämisaika taas on kakkostyyppiä lyhyempi. Ykköstyypin viruksen tyypillinen itämisaika on 1-4vrk, kakkostyypin 3-9vrk. Kani kuolee yleensä 6-48 tunnin kuluttua oireiden alkamisesta.

Australiassa on kehitetty RHD-viruksesta uusi kanta, RHD K5, jota käytetään biologisena aseena Australian rajua villikaniongelmaa vastaan. K5-kanta kestää kovia lämpötiloja vielä aiempaa paremmin ja taudin itämisaika on erittäin lyhyt. Se myös leviää vielä aiempaa herkemmin. Kun RHD K5 virusta laskettiin Australiassa luontoon, se oli jo muutamassa päivässä levinnyt satoja kilometrejä alkuperäisestä tartuntapaikasta.


Loiset


Ulkoloiset

Hilsepunkki

Cleyletiella parasitovorax eli hilsepunkki aiheuttaa kanissa kutinaa, voimakasta hilseilyä ja ihorikkoa. Hilsepunkki voi aiheuttaa oireita myös muissa eläimissä ja ihmisissä. 

Oireet

-Ihon kutina
-Ihon hilseily
-Ihon punoitus
-Rikkinäinen iho, yleensä raapimisen tulos

Hoito

-Ulkoloislääkitys, esimerkiksi ivermektiini. 

Hilsepunkki saadaan yleensä helposti kuriin ulkoloislääkityksellä. 

Sisäloiset

Kani voi saada loisia ulkoillessaan ja ulkoa saadusta ravinnosta. Loiset eivät välttämättä näy millään tavalla kanin voinnissa, tosin rajussa loistartunnassa saattaa ilmetä esimerkiksi laihtumista.

Oireet

-Ei oireita
-Laihtuminen

Hoito

-Loishäätö (esim Axilur 20-25mg/kg)

Matolääkitys kannattaa toteuttaa niin, että ensin lääkitsee kania 7-10vrk, sen jälkeen pitää n. viikon tauon, jonka jälkeen lääkitsee uudestaan 7-10vrk. Tämä siksi, että vaikka ensimmäinen loishäätö tappaakin aikuiset loiset elimistöstä, se ei tapa munia.

Encephalitozoon cuniculi (E. cuniculi, cuniculi, encephalitozonoosi)


Encephalitozoon cuniculi on solun sisällä asustava alkueläin. Suuri osa kaneista kantaa sitä, mutta vain osa sairastuu. Syynä sairastumiseen on yleensä heikentynyt vastustuskyky, joka taas voi johtua esim. äkillisistä olosuhteiden muutoksista, heikosta ravinnonsaannista, puutteista ruokavaliossa, stressistä, tai toisesta sairaudesta. Loinen tarttuu virtsan välityksellä ja emästä poikasiin istukan kautta. Istukan kautta saadun tartunnan seurauksena loinen on usein pesiytynyt silmään ja näkyy silmässä allaolevan kuvan tavoin. Loinen pesiytyy sisäelimiin ja aiheuttaa merkittäviä sisäelinvaurioita. Loinen on usein myös maksassa ja tämä näkyy lähes välittömästi kohonneina maksa-arvoina. Aivoihin pesiytynyt loinen taas näkyy melko nopeasti neurologisina oireina.


E. cuniculi -tartunta silmässä
Oireet

-Tasapainohäiriöt
-Tärinä
-Ruokahaluttomuus
-Apaattisuus
-Pään kiertyminen
-Keskushermosto-oireet
-Sisäelinvauriot
-Takajalkojen/etujalkojen/molempien heikkous



Hoito

-Axilur (20-25mg/kg) yleensä vähintään kuukauden ajan
-Kipulääkitys

Diagnosoidaan verinäytteestä löytyvien vasta-aineiden perusteella. Taudin aiheuttamat vahingot eivät parane, mutta taudin eteneminen voidaan yrittää pysäyttää pitkillä Axilur -kuureilla. Kani, jonka sairaus on vasta hyvin varhaisessa vaiheessa, voi vielä mahdollisesti elää normaalia elämää, jos hoito aloitetaan välittömästi. E.cuniculi-poikanen tai kunnolla sairastut aikuinen kani on syytä lopettaa. Omasta mielestäni eläimen lopettamista ei ole syytä pitkittää, koska se tulee kuitenkin jossain vaiheessa eteen. 

Itselläni on neljän vuoden kokemus cuniculiin sairastuneesta kanista. En siis aluksi tiennyt mistä on kyse. Kani tuli minulle luovutusikäisenä ja sillä oli silmään pesiytynyt cuniculi (kuten usein istukan kautta tartunnan saaneilla kaneilla). Ajattelin että kyseessä on kaihi. Noin puolen vuoden jälkeen kanilla alkoi esiintyä neurologisia oireita. Oireet tulivat aluksi muutaman viikon välein ja kestivät yhden päivän. Kun tästä oli menty vuosi eteenpäin, oireita tuli jo vähän useammin ja ne kestivät pidempään. Tässä vaiheessa taudin tutkiminen oli aloitettu. Oli jalkojen heikkoutta, tärinää, pään kiertymistä, mikään ruoka ei maistunut, kani vain istui häkkinsä nurkassa. Sitten se oli taas pari viikkoa normaali. Tilanne jatkui näin vakaana seuraavat kaksi vuotta. Kanin täyttäessä neljä, tilanne alkoi kääntyä radikaalisti huonommaksi. Maksa-arvot olivat kohonneet yli kolmeensataan. Loinen oli alkanut pesiytyä toiseenkin silmään, aiheuttaen siihen näkökyvyn heikkenemistä. Toinen silmähän oli jo valmiiksi sokea, Kanista huomasi, kuinka se ei enää nähnyt kunnolla. Oireita tuli entistä useammin. Viimeiset kaksi viikkoa kani laihtui ja oireili, sitten se lopetettiin. 

Tauti on zonoosi, eli se voi tarttua eri eläinlajien edustajiin ja myös ihmiseen, joskin se on aiheuttanut oireita ainoastaan henkilöillä, joilla on merkittävästi alentunut vastustuskyky.

Suolistokokkidioosi ja maksakokkidioosi


Suolistokokkidioosi on maksakokkidioosia yleisempi. Molemmat ovat kokkidien aiheuttamia loistauteja. Suolistotartunta vaurioittaa vakavasti suoliston limakalvoa ja täten aiheuttaa kuivumista sekä vaikeuttaa ravinnon imeytymistä, jonka seurauksena voi olla kuolema. Suolistokokkidioosin kaveriksi tulee usein myös bakteeri-infektio, jonka takia antibioottihoito on usein ainoa toimiva, mikäli haluaa tuloksia. Suolistokokkidioosi on yleisin poikasilla. Maksakokkidioosi voi aiheuttaa maksan vajaatoimintaa ja aiheuttaa kuoleman. Maksakokkidioosin aiheuttaa maksan pinnalla elävä loinen, suolistokokkidioosin yleensä suoliston pinnalla elävä loinen tai useammat loiset yhdessä. 

Oireet

Suolisto:
-Yleinen heikkous
-Syömättömyys tai runsas syöminen, josta huolimatta kani ei silti saa lisää painoa
-Painonlasku
-Ripuli

Maksa:
-Yleinen heikkous
-Turvonnut vatsa
-Ripuli

Hoito

-Antibioottihoito
-Nesteytys

Kokkidioosi tarttuu voimakkaasti ja sairastunut eläin on välittömästi erotettava muista. Koko kanila on desinfioitava huolellisesti.


Muut


Hammasongelmat (Hammaspiikit & Purentavika)

Purentavikainen tai jatkuvasti hammaspiikkejä saava kani on syytä lopettaa. Vaikka hammaspiikit olisi mahdollista pitää kurissa esim. kuukausittaisilla eläinlääkärikäynneillä, se ei ole kanin parhaaksi. Hammaspiikkien poistoon liittyy yleensä aina nukutus, sekä kivuliaita päiviä, joten kanin kannalta armollisempaa on päästää se menemään.

Purentavikaista kania ei missään nimessä ikinä tule käyttää jalostukseen, eikä myydä eteenpäin.

Suolisto-ongelmat (Suolitukos & hidastunut suolen toiminta/suolilama)

Ennaltaehkäisy on tärkein hoito kanin suolisto-ongelmiin. Kanin tulee syödä hyvälaatuista heinää runsaasti. Jos kanin ruokavalio on kunnossa, todennäköisyys saada suolisto-ongelmia on hyvin pieni. Silti suolisto-ongelmat ovat ehdottomasti yleisimpiä, etenkin lemmikkikanien sairauksia. Tästä voimme päätellä, että useiden lemmikkikanien ruokavalioissa on puutteita. Yleensä liian vähäinen heinän syönti ja se, että kani saa aivan liikaa muuta ruokaa. Ruokinnasta voi lukea lisää täältä.

Hidastunut suolen toiminta/suolilama sekoitetaan valitettavan usein suolitukokseen ja myös hoidetaan sellaisena. Suolilama on huomattavasti suolitukosta yleisempi, joskin vähemmän tunnettu ongelma. 


Oireet (tukos ja lama)

-Syömättömyys
-Apaattisuus
-Papanaa ei tule
-Papanaa tulee erittäin vähän ja se on tummaa, pientä ja yleensä kosteaa

Hoito (Suolilama)

-Primperan -lääkitys (tms metaklopramidihydrokloridilääkitys)
-Suolen hierominen myötäpäivään
-Pakkoliikutus
-Kipulääkitys
-Nesteytys
-Pakkoruokinta, esim Critical care -jauhe veteen sekoitettuna, tai veteen pehmitetty pelletti, mikä tahansa, mitä saa kanin syömään

Suolilaman hoidossa tärkeintä on saada suoli toimimaan ja kani syömään.

Hoito (Suolitukos) 

-Primperan -lääkitys (tms metaklopramidihydrokloridilääkitys)
-Suolen hierominen myötäpäivään
-Parafiiniöljy (ei missään tapauksessa toistuvasti)
-Pakkoliikutus
-Kipulääkitys
-Nesteytys
-Kevyt tukiruokinta, esim Critical care -jauhe veteen sekoitettuna, tai veteen pehmitetty pelletti

Huom. Parafiiniöljyä saa antaa mielellään ainoastaan yhden kerran, eikä missään tapauksessa useita kertoja päivässä. Öljy (suurempia määriä annettuna) aiheuttaa suoliston nukkapintaan kalvon, jonka jälkeen ravintoaineet eivät pääse imeytymään normaalisti. Parafiiniöljy on laksatiivi, joka kuuriluontoisesti annettuna kehittää kanille resistenssin ainetta kohtaan hyvin nopeasti. Tällöin suoli ei enää osaa toimia ilman sitä. Parafiiniöljystäkin voi siis olla enemmän hyötyä kun haittaa. Kun öljyä annetaan useaan kertaan, hoidon loppuessa kanille tulee ummetus ja ollaan jälleen lähtötilanteessa.

Pitkään (muutamia tunteja) jatkunut tukos aiheuttaa suoliston seinämään haavauman, joka taas yleensä muodostaa arpikudosta ja näin ollen kanille tulee helposti uusi tukos samaan kohtaan. Suoli tarvitsee kuituja toimiakseen.