Imaginaerum's kanit

SM-kisat 19.-20.7.2014, Helsinki Taas mennään.  *Sisältää kaupallisen yhteistyön linkin Niila sai ensimmäisenä kisapäivänä klassauksen vaikealta suoralta. Kaneilla oli muutenkin hyvä päivä, kisaaminen oli vahvasti nousujohteista. Tuohon aikaan oli tyypillistä olla kisoissa kuumina kesäpäivinä bikinin yläosassa, joten jossain kohtaa päivää olin minäkin. Joku sitten kaatoi mun päälle Pepsiä ja eräs kanikaveri otti tilanteesta kuvia - nämä kyseiset kuvat sitten puhuttivat jossain Facebookin kaniryhmässä, kun joku oli pahoittanut mielensä bikineihin pukeutuneista kisaajista. Niin ei kuulemma olisi saanut tehdä, koska kisoissa saattaa olla lapsia. Ensimmäisen kisapäivän jälkeen lähdettiin yhden lähellä asuneen kanityypin kämpälle, jossa oltiin yötä. Siinä sitten syötiin ja lähdettiin Itä-Helsingin yöhön. Se(kään) ei mennyt putkeen, mutta tästä tarinasta voit katsoa loput Youtubesta. Seuraavana päivänä Niila tuli SM-korkeudessa toiseksi ja se tuntui hyvältä - toiset järjestetyt SM-kisat kosk

14.-15.6.2014, Perniö Never stop the madness... Jos joku on vielä kuvitellut kisareissujen olevan helppoja ja kivoja, niin ainakaan mä en oo vielä niitä nähnyt ja oon kuitenkin jonkun yli 200 kanitapahtumaa kiertänyt. Kai se riippuu siitä, miten sen tekee. Mutta kun on kaikki tai ei mitään -tyyppi, niin minkäs teet.  Muistan että näissä kisoissa oli hyvä meininki, aurinko paistoi ja kanit meni hienosti. Vietin ensimmäisen kisapäivän rakko tuhannen solmussa, koska tuolla kyseisellä kisapaikalla ei ole vessaa ja jostain kumman syystä olin liian hienostunut puskapissalle menemiseen. ...Kaikki hienostuneisuus tosin poistui vähintään seuraavana aamuna. Ekan päivän jälkeen oltiin jollain porukalla yötä kisat järjestäneellä kasvattajalla ja lähdettiin sieltä sitten tutustumaan paikalliseen yöhön. Jostain ilmestyi Suomi-viina ja taas mentiin. Toisilla meni loppuilta konttaamiseksi, toisilla ei. Selvittiin kuitenkin jälleen yöpaikkaan (ei tosin voi sanoa sitä kovin kunnialliseksi), kun silloine

15.-16.3.2014, Lempäälä Kaikkihan alkoi jo lähtökohtaisesti erittäin huonosti, kun olin viettänyt näyttelyitä edeltävän yön Viikin eläinsairaalan päivystyksessä belgianjänis Ronyan kanssa. No, lähdin kuitenkin samoilla silmillä junalla Lempäälään. Itse näyttelyistä ei ole kummaltakaan päivältä juuri muistikuvia, mutta valokuvia löytyy senkin edestä. Koska kyseessä oli kaksipäiväinen näyttely, oltiin neljän hengen porukalla otettu huone Tampereen Omena hotellista. Meillä oli villit suunnitelmat: aloitellaan hotellissa ja lähdetään sitten Tampereen yöhön. No eipä lähdetty, koska hotellille pääsemisen jälkeen meni ehkä tunti, että meikä oli unilla. Edellinen valvottu yö vähän painoi... Tästä riitti hupia kaikille muille, jotka olivat yrittäneet herättää mua kaikin mahdollisin keinoin ja lopulta päätyneet tekemään taideteoksen mun naamaan. Tästä voitte käydä katsomassa kuvat ylihuomenna julkaistavalta Youtubevideolta, koska nuo kyseiset kuvat eivät ole julkaisukelpoisia blogissa.  Kuvan ot

Turku 9.11.2013 & Röykkä 25.1.2014 *Sisältää kaupallisen yhteistyön linkin Turussa Niila meni hienon puhtaan KV-radan ja hyppäsi jopa tuplakryssan (kuvassa) puhtaasti. Siitä seurasi Niila-hype jota kesti tovin. Samoissa kisoissa (?) mulle tultiin kauppaamaan ruskeaa brittituonti kääpiöjänistä joten kanihan lähti sitten matkaan. Se sopi loistavasti lähtökuopissa olevaan holskiprojektiin, jossa oli tarkoituksena saada aikaan hollantilaiskuvioinen kääpiöjänis. Ensimmäinen poikue (myös kuvassa) syntyikin n. 1,5kk Caspan saapumisen jälkeen. Niila ja tuplakryssa Holskiprojektin ensimmäinen poikue, ©Henna V. Röykässä oli mukana murrosikäinen belgianjänis Ronya, jonka olin jostain erikoisesta syystä ilmoittanut ulkomuodon lisäksi vielä PET-luokkaan... Kanihan sitten puri tuomaria ja jouduin lopulta itse menemään kesken arvostelun lavalle näyttämään kanin hampaat, kun neiti ei niitä tuomarille halunnut näyttää.  Belgianjänis Ronya Muistakaa muuten eilen julkaistu koostevideo Youtubessa! Näi

28.9.2013, Kontiolahti Niila oli juuri jokin aika sitten tullut ja niinpä päätin lähteä Kontiolahdelle asti PET- ja UML-näyttelyitä varten. Bussimatka Helsingistä kesti n. 8 tuntia ja mulla oli mukana 3 boksia jotka olin epätoivosesti yrittänyt saada kiinni kaljakärryhin, joilla niitä bokseja siihen aikaan raahattiin pitkin maita ja mantuja. Tällä reissulla kävi kuitenkin ilmi, että kolme boksia kaljakärryissä on liikaa. Ihmeen kaupalla sain sen viritelmäni raahattua bussiin jossa nukuin tyytyväisesti yöni. Sen jälkeen raahasin sitä kyhäelmää pitkin Joensuun linja-autoasemaa kunnes kyytini saapui ja pääsin sillä näyttelypaikalle asti.  Sieltäpä ei sitten jäänytkään ilmeisesti juuri mitään muistamisen arvoista kerrottavaa, varmaan joku perus KUMA ja LKV saatu. Päivän päätyttyä pääsin sitten takaisin Joensuuhun, jossa alkoi armoton monen tunnin odotus. Jossain kohtaa tajusin kuitenkin kysyä linja-autoaseman viereisestä hotellista, että saisinko jättää kanit ja muut romut heidän säilöön -

SM-kisat, Parola 20.-21.7.2013 Let the games begin...  Olin tehnyt kisapäivää edeltävänä iltana itse itselleni huulikorun, johon en ollut kuitenkaan vaivautunut hankkimaan edes oikeanlaista korua, vaan pidin siinä korvista. Niinpä olin koko kisaviikonlopun huuli tuhannen turvoksissa😊 Suuntasimme paikalle Erikan kanssa, en edes enää muista millä päästiin kisapaikalle. Mulla oli mukana kanit Billy ja Peppi, eikä yllätys yllätys kumpikaan ollut eliitissä, joten SM-luokkana oli meillä oli korkeus ja pituus, joissa ei varmaan päästy edes aloituskorkeuksia/pituuksia. Tuohon aikaan oli vain korkeus ja pituus, niitä ei oltu eritelty tavallisiksi- ja eliittiluokiksi.  Kisapäivien välinen yö nukuttiin Parolan koulun salissa, joskin käytiin ensin tutustumassa paikalliseen meininkiin ja todettiin ettei sellaista ole. Koulun vahtimestari ei ollut edes tietoinen meidän yöpymisestä koululla ja tuli sitten ihmeissään kyselemään asiasta. Taidettiin jättää joku hieno taideteos yhden luokan liitutaulull

Tällä kertaa matkaamme Nurmijärvelle, myös vuoteen 2010. Noissa kisoissa nähtiin mun kisamuotia parhaimmillaan, huomatkaa kuva alla. Näissä kisoissa omilla kaneilla ei muistaakseni oikein sujunut mikään putkeen, mutta muistan eliittiä hyppineet leijonat Lassin ja Lumikin, jotka taisivat molemmat mennä hienot radat. Muitakin noiden aikojen eliittikaneja on jäänyt mieleen, esim. kääpiöluppa Jack, kääpiöluppa Geiko(?), risteytyskanit Kurko ja Väpä + venäläisiä ja hollantilaisia. Tuohon aikaan rotukanien edustus kisaradoilla oli kova, eivätkä esteristeytykset olleet vielä edes rantautuneet Suomeen. Samaisista kisoista muistan myös aivan järkyttävän kovan tuulen. Esteet kaatuilivat jatkuvasti ja lopulta niistä täytyi olla pitämässä kiinni niin, että kiinnipitäjät väistelivät radalla hyppivää kania ja ohjaajaa.  Edelliseen postaukseen lisäyksenä vielä se, että samaan aikaan kun oli sallittua kilpailla kahta luokka-astetta kerrallaan, kanin sai myös ilmoittaa samana päivänä seuraavaan korkeam

Lähdemme aikamatkalle Turkuun vuonna 2010 .  Ideahan oli jo lähtökohtaisesti huono - lähteä kesähelteellä bussilla Turkuun samaan aikaan Ruisrockin kanssa. Asuin tuolloin Helsingissä ja jo bussiin astuessa karu totuus valkeni. Kaikkialla oli enemmän tai vähemmän festaritunnelmissa olevia ihmisiä ja mulla oli kaksi kaniboksia. Lisäksi porukassa oli kaksi muuta kanityyppiä, myös boksiensa kanssa. Meininki oli kuin villissä lännessä konsanaan. Kysyin sitten yhdeltä bussin takaosassa istuneelta mieheltä, että voisiko hän ystävällisesti ottaa reppunsa pois viereiseltä paikaltaan että saisin itselleni istumapaikan. No, hän mulkaisi vihaisesti eikä tehnyt elettäkään siirtääkseen reppuaan. Niinpä istuin pitkään takaoven portaissa yrittäen estää bokseja lentämästä portaita alas, samalla väistellen vessaan pyrkiviä ihmisiä. Jossain kohtaa tähän touhuun meni hermo, joten laitoin toisen bokseista reppumiehen repun penkin jalkatilaan. Hän kuitenkin potkaisi sen käytävälle alta aikayksikön ja taisi

Aloitan postaussarjan jossa kerron erinäisistä kisareissujen kommelluksista, koska niitähän riittää. Kannattaa pysyä kuulolla, sillä meno on sitä villimpää, mitä lähemmäs nykyhetkeä tullaan. Muistakaa myös tilata kanava Youtubessa, sillä kommelluksista on tulossa sinne oma sarja! Tästä Youtubeen. Ensimmäisenä on vuorossa Helsinki, 13.12.2009 Ensimmäiset estekisat ikinä. Jännitti aivan järkyttävän paljon ja oltiin paikalla jo varmaan kaksi tuntia ennen kisojen alkua kaverini kanssa, jolle nämä olivat myös ensimmäiset kisat. Pian kisapaikalta löytyi vielä kolmaskin samaan kastiin kuuluva sankari (kuvassa). Siinä sitten kaikki täristiin koko päivä nurkassa kaniemme kanssa, peläten isoja pahoja kanityyppejä. Hypytettiin meidän kaneja myös koko päivä lämppäradalla ja ihmeteltiin, miksi ne eivät sitten kilpailuradalla edenneet kovin aktiivisesti. Oltiin tällä porukalla ehdottomasti tuon kisapäivän ankkuri, sillä kaikkien kolmen kanit olivat luokan viimeisiä tuloslistalla. Siis kirjaimellise

Aloitan blogin ja Youtuben puolella postaussarjan genetiikasta - tavoitteena on saada jokainen pysymään kärryillä aiheessa. Alta löydät linkin uusimpaan videoon aiheesta.  Videolla käsittelen geenien periytymistä yksinkertaisten ja havainnollistavien esimerkkien avulla. Pääpointti: -Kumpikin vanhempi voi ja joutuu antamaan aina vain yhden geenin kustakin geeniparistaan: esimerkiksi emällä on Aa ja isällä AA, jolloin isältä tulee jokaiselle jälkeläiselle automaattisesti A ja emä puolestaan voi antaa joko A:n tai a:n. Jos taas molemmilla vanhemmilla on Aa, kumpikin vanhempi antaa jälkeläiselle joko A:n tai a:n, jolloin jälkeläiset ovat AA, Aa tai aa. Video alla

Kirjoitin ensimmäisen osan aiheesta lähes tasan kaksi vuotta sitten ja koska tilanne ei ole miksikään muuttunut, koen jälleen tarpeelliseksi palata saman asian äärelle. Silloinen postaus käsitteli melko kokonaisvaltaisesti kanista luopumista ja eettistä näkökulmaa esimerkiksi pidettäessä pysyvästi sairasta kania elossa.  "On helppo perustella itselleen sen kummemmin miettimättä, minkä takia vaikeaa päätöstä eläimen lopettamisesta ei tarvitse vielä tehdä. Tämä johtaa usein siihen, että päätöstä pitkitetään ja pitkitetään kunnes eläin kärsii kohtuuttoman paljon, eikä yksinkertaisesti jää enää muita vaihtoehtoja jäljelle. Parantumattomasti sairaan eläimen elämän pitkittäminen "huonoihin päiviin" saakka ei lohduta ketään muuta, paitsi ihmistä jonka ei tarvitse tehdä päätöstä ennen kuin on pakko." Sivusin tuossa samaisessa postauksessa myös ääritapauksia: "Muutama päivä takaperin erehdyin etsimään Instagramista julkaisuja tägillä #disabledrabbits. Oletin löytäväni

 Kanin historia eoseenikaudesta nykypäivään  Eoseenikaudella tiedetään eläneen jäniseläinten esi-isiä, jotka kuitenkin muistuttivat vain etäisesti nykyisiä lajeja. Lagomorpha -eli jäniseläinten lahkon uskotaan polveutuneen Angaloidea -heimosta, vaikka jäniseläinten evoluutiohistoriaa ei täydellisesti tunnetakkaan. Pleistoseenikauden fossiilit todistavat kanien elinympäristöjen sijoittuneen ympäri Eurooppaa. Jääkauden myötä kanit siirtyivät Afrikan luoteisosiin ja Espanjaan. Vasta myöhemmin ne alkoivat uudestaan leviämään laajemmin ihmisen mukana. Nykyään tunnettu villikani on kehittynyt noin 4000 vuotta sitten Iberian niemimaalla. Ensimmäiset merkit kanin tarhaamisesta löytyvät 200 eaa., kun toisen puunilaissodan aikaan Espanjaan saapuneet roomalaiset yrittivät aitaamalla keskittää kaneja tietyille alueille saadakseen ne lisääntymään liha- ja turkiskäytön vuoksi. Rooman valtakunnan kasvaminen ja maiden välinen kauppa vaikutti kanin leviämiseen ympäri Eurooppaa ja Aasiaa. Kanien li