Kanin historia eoseenikaudesta nykypäivään
Eoseenikaudella
tiedetään eläneen jäniseläinten esi-isiä, jotka kuitenkin muistuttivat vain
etäisesti nykyisiä lajeja. Lagomorpha -eli jäniseläinten lahkon uskotaan
polveutuneen Angaloidea -heimosta, vaikka jäniseläinten
evoluutiohistoriaa ei täydellisesti tunnetakkaan.
Pleistoseenikauden
fossiilit todistavat kanien elinympäristöjen sijoittuneen ympäri Eurooppaa.
Jääkauden myötä kanit siirtyivät Afrikan luoteisosiin ja Espanjaan. Vasta myöhemmin
ne alkoivat uudestaan leviämään laajemmin ihmisen mukana.
Nykyään tunnettu villikani
on kehittynyt noin 4000 vuotta sitten Iberian niemimaalla. Ensimmäiset merkit
kanin tarhaamisesta löytyvät 200 eaa., kun toisen puunilaissodan aikaan
Espanjaan saapuneet roomalaiset yrittivät aitaamalla keskittää kaneja tietyille
alueille saadakseen ne lisääntymään liha- ja turkiskäytön vuoksi. Rooman
valtakunnan kasvaminen ja maiden välinen kauppa vaikutti kanin leviämiseen
ympäri Eurooppaa ja Aasiaa. Kanien lisääntymiskyky mahdollisti kantojen nopean
leviämisen ja kasvamisen.
Varsinainen kanien
kasvattaminen on alkanut 400-luvulla Ranskassa, kun kaneja kasvatettiin ensimmäistä kertaa häkeissä ruuan ja turkisten vuoksi. Samaan aikaan alkoi tietoinen jalostaminen
esimerkiksi tietynlaisen turkin ja painon saavuttamiseksi. Keskiajalla kanin
kasvattaminen lihaksi ja turkikseksi oli jo yleistä.
Maalaukset
1400-luvulta osoittavat kaneja olleen erilaisissa väreissä ja kuvioissa.
1500-luvulla belgianjätti oli jo oma, Gentin alueella Belgiassa muodostunut
rotunsa, jota kutsuttiinkin ”Gentin jätiksi”. 1800-luvulla kaneista oli
muodostunut jo useita omia rotujaan. Vanhimpia kanirotuja ovat esimerkiksi
belgianjätti, kääpiöjänis, englanninluppa ja hopea.
Vuonna 1788 kanit
rantautuivat Australiaan brittiläisen siirtokunnan mukana. Kanien laajempi
leviäminen tapahtui kuitenkin vasta lokakuun 1859 jälkeen, kun brittiläinen
Thomas Austin päästi mailleen 24 kania vapaaksi voidakseen metsästää niitä.
Sittemmin tämä on johtanut laajaan villikaniongelmaan Australiassa.
Teollistumisen myötä
kaneja liikkui entistä enemmän ihmisten mukana ja niitä alettiin pitämään myös
kaupunkioloissa. Viktoriaanisella aikakaudella, eli 1800-luvun loppupuolella
kehitettiin monia uusia rotuja ja kaneja ryhdyttiin jalostamaan sekä
kasvattamaan liha- ja turkiskäytön lisäksi näyttelyharrastusta varten.
Keskiluokan keskuudessa kanien pito lemmikkieläimenä yleistyi.
1900-luvulla kanien
kasvatuksesta tuli suosittu harrastus Euroopassa. Maailmansotien aikaan
Iso-Britannia ja Yhdysvallat kannustivat ihmisiä kasvattamaan kaneja ruoka- ja
vaatetustarpeisiin, mutta myös näyttelyharrastus oli jo vakiinnuttanut
paikkansa Euroopan maissa. Kanihyppy kehitettiin Ruotsissa 1970-luvulla ja se
on sittemmin levinnyt ympäri maailman, vaikka monissa maissa harrastus onkin
vielä alkutekijöissään.
Kommentit
Lähetä kommentti