Siirry pääsisältöön

Kisareissujen kommellukset osa 8

14.-15.6.2014, Perniö

Never stop the madness...

Jos joku on vielä kuvitellut kisareissujen olevan helppoja ja kivoja, niin ainakaan mä en oo vielä niitä nähnyt ja oon kuitenkin jonkun yli 200 kanitapahtumaa kiertänyt. Kai se riippuu siitä, miten sen tekee. Mutta kun on kaikki tai ei mitään -tyyppi, niin minkäs teet. 

Muistan että näissä kisoissa oli hyvä meininki, aurinko paistoi ja kanit meni hienosti. Vietin ensimmäisen kisapäivän rakko tuhannen solmussa, koska tuolla kyseisellä kisapaikalla ei ole vessaa ja jostain kumman syystä olin liian hienostunut puskapissalle menemiseen.

...Kaikki hienostuneisuus tosin poistui vähintään seuraavana aamuna. Ekan päivän jälkeen oltiin jollain porukalla yötä kisat järjestäneellä kasvattajalla ja lähdettiin sieltä sitten tutustumaan paikalliseen yöhön. Jostain ilmestyi Suomi-viina ja taas mentiin. Toisilla meni loppuilta konttaamiseksi, toisilla ei. Selvittiin kuitenkin jälleen yöpaikkaan (ei tosin voi sanoa sitä kovin kunnialliseksi), kun silloinen yhdistyksen puheenjohtaja tuli meidät hakemaan. 

Mulla on aina ollut ihan maailmanlopun krapuloita, ihan sama kuinka vähän tai paljon oon juonut. Niinpä juoksin seuraavan päivän vuorotellen kisaradalla ohjaamassa kania ja vuorotellen puskassa kakomassa. Tuostakin selvittiin, mutta jälkeenpäin voi vaan miettiä että kaikkeen sitä onkin tullut ryhdyttyä...

Seuraavassa osassa kerronkin sitten saman vuoden SM-kisoista.

 Jassu

Kommentit

Suosituimmat

Kanin sairaudet

Päivitetty 12.3.2018 Sairaudet on jaettu tässä tekstissä virusten aiheuttamiin, loisten aiheuttamiin, bakteerin aiheuttamiin ja muihin sairauksiin. Jos käytät tekstiäni jossain, merkitse mistä sen otit!   Blogini täytyy myös linkata selkeästi tekstin yhteyteen. Sairas kani on vietävä viivyttelemättä  lääkäriin  tai osattava itse hoitaa. Jokainen on vastuussa kaninsa hyvinvoinnista ja on velvollinen sen takaamaan. Hankalien, paljon hoitoa tai leikkauksia vaativien ja pitkäaikaisten sairauksien kohdalla on syytä miettiä, että kannattaako kania enää hoitaa, vai onko lopetus sille armollisempaa.  Terve kani: -Kanin nenän tulee olla kuiva  -Kanin normaali ruumiinlämpö on 38,5 - 40,5 astetta -Terve kani syö paljon heinää  -Hyvässä massassa, ei merkittäviä painonmuutoksia -Hyväkuntoinen turkki -Papanan tulee olla kuivaa, suurta ja vaaleaa -Kirkkaat silmät, jotka eivät vuoda Oikea annos on hyvä tarkastaa, koska osa eläinlääkäreistä määrää kaneille kipulääkk

Kanin ruokinta

Kirjoitan nyt pidemmän tekstin kanin ruokinnasta, koska aihe puhuttaa paljon netin kanipalstoilla. Monella kanin omistajalla on lemmikkinsä ruokinta todella huonolla mallilla, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla.  Heinä Heinän tärkeyttä ei voi liikaa painottaa. Heinä on kanin pääravintoa, jota sillä kuuluu olla jatkuvasti saatavilla. Sekään ei vielä riitä, vaan kanin täytyy todella syödä heinää riittävästi. 80-90% kanin ruokavaliosta tulisi koostua heinästä. Kanin tulee syödä heinää itsensä kokoinen kasa päivässä, joka tekee n. kanin oman painon verran heinää viikossa. Heinää kani ei voi syödä koskaan liikaa. Heinä pitää hampaat ja suoliston kunnossa, sekä tarjoaa kanille myös tekemistä, koska normaali kani kuluttaa suurimman osan päivästään heinää syödessä. Kanin täytyy syödä heinää lähes koko ajan, jotta sen suolisto pysyy toiminnassa. Kääpiöjänis Niila ja kanin itsensä kokoinen kasa heinää Kuvan kani painaa 1325g, eli 1,325kg. Kanin kokoinen pussi heinää pa

Kaksi uroskania yhdessä?

Kuulen usein puhuttavan, että kaksi urosta eivät tule ikinä keskenään toimeen, ne tappavat toisensa tai vähintään repivät henkihieveriin. Urosten pitämistä yhdessä kauhistellaan mielestäni turhan ehdottomasti, jokainen kani on yksilö ja kaikki kanit voivat, sukupuolesta riippumatta tapella keskenään, tai olla tappelematta. Toki todennäköisimmin toimeen tulevat kaksi naarasta tai leikattu uros ja naaras. Toisaalta kahden uroksen tullessa toimeen keskenään, ei minkään muun yhdistelmän välinen suhde meinaa yltää samalle tasolle. Oman kokemukseni perusteella leikatut urokset ovat yleensä juuri niitä reviiritietoisimpia. Niiden kanssa asuville naaraille on vuosien aikana tullut eniten haljenneita huulia ja muita puremahaavoja. Kerran heräsin keskellä yötä siihen, kun uros joka oli asunut kaksi vuotta saman naaraan kanssa, kävi tämän kimppuun ja naaras kiljui. Naaraiden totuttaminen yhteen on ollut itselleni kaikkein helpointa. Toisaalta myös ne urosyhdistelmät jotka ovat tulleet