14.-15.6.2014, Perniö
Never stop the madness...
Jos joku on vielä kuvitellut kisareissujen olevan helppoja ja kivoja, niin ainakaan mä en oo vielä niitä nähnyt ja oon kuitenkin jonkun yli 200 kanitapahtumaa kiertänyt. Kai se riippuu siitä, miten sen tekee. Mutta kun on kaikki tai ei mitään -tyyppi, niin minkäs teet.
Muistan että näissä kisoissa oli hyvä meininki, aurinko paistoi ja kanit meni hienosti. Vietin ensimmäisen kisapäivän rakko tuhannen solmussa, koska tuolla kyseisellä kisapaikalla ei ole vessaa ja jostain kumman syystä olin liian hienostunut puskapissalle menemiseen.
...Kaikki hienostuneisuus tosin poistui vähintään seuraavana aamuna. Ekan päivän jälkeen oltiin jollain porukalla yötä kisat järjestäneellä kasvattajalla ja lähdettiin sieltä sitten tutustumaan paikalliseen yöhön. Jostain ilmestyi Suomi-viina ja taas mentiin. Toisilla meni loppuilta konttaamiseksi, toisilla ei. Selvittiin kuitenkin jälleen yöpaikkaan (ei tosin voi sanoa sitä kovin kunnialliseksi), kun silloinen yhdistyksen puheenjohtaja tuli meidät hakemaan.
Mulla on aina ollut ihan maailmanlopun krapuloita, ihan sama kuinka vähän tai paljon oon juonut. Niinpä juoksin seuraavan päivän vuorotellen kisaradalla ohjaamassa kania ja vuorotellen puskassa kakomassa. Tuostakin selvittiin, mutta jälkeenpäin voi vaan miettiä että kaikkeen sitä onkin tullut ryhdyttyä...
Seuraavassa osassa kerronkin sitten saman vuoden SM-kisoista.
❤ Jassu
Kommentit
Lähetä kommentti