Siirry pääsisältöön

Mitä jos jaksaminen on vähissä?

Sisältää kaupallisen yhteistyön linkkejä, linkit merkattu *-merkillä

Seuraajien toiveesta kirjoitan nyt ehkä vähän vaietustakin aiheesta. Aiheen kannatusmäärä yllätti. Mietin pitkään, mistä näkökulmasta lähden asiaa lähestymään. Päädyin sitten pohtimaan asiaa yleisellä tasolla ja tuomaan esiin myös joitakin omia kokemuksia. Käsittelen tässä julkaisussa siis ajatuksia siitä, kun motivaatio ja jaksaminen kanien kanssa toimimiseen ja jopa hoitoon on vähissä tai loppuu kokonaan.

Aihe varmasti herättää tunteita, mutta uskon lähes jokaisen pohtineen näitä ajatuksia jossain kohtaa. Kaikilla meillä tulee luultavasti päiviä kun ei vaan huvita. Itsekään en ole tältä välttynyt. Se on inhimillistä ja niin kauan kun se ei ole toistuvaa eikä eläinten perushoidolle ole siitä haittaa, jokainen sallikoon sen joskus itselleen. Kani kyllä pärjää pari päivää ilman sen kummempaa ohjelmaa, kunhan sillä on heinää, vettä, perustarpeet ok ja sen kunto tarkastetaan vähintään eläinsuojelulain edellyttämän 24h välein. Riskinä tässä on se, että homma alkaa lipsumaan ja jossain kohtaa hoitoonkin tulee puutteita. Siksi painotankin sanaa joskus.

Etenkin kanimäärän äkillisen lisäämisen seurauksena jaksamisessa voi ilmetä ongelmia. Pahimman vaiheen sanoisin olevan siinä kohtaa, kun kaneja on ennestään 5 tai alle ja niitä hankitaan nopealla aikataululla lisää siten, että kanimäärä nousee 10 paikkeille. Tämäkin riippuu paljon ihmisestä, tilanteista ja esimerkiksi kanien tilaratkaisuista. Sisätiloissa itselleni kaksikin kania oli liikaa (kyseessä oli tosin kauhukaksikko Nala ja Fia), mutta ulkotiloissa menee kevyesti n. 30 ja menisi kevyesti vielä parikymmentä päälle. Tässäkin tapauksessa merkittävässä asemassa ovat tilat: itselläni asuu 1/3 nykyisistä kaneista samassa laumassa. Kaneilla on myös paljon tilaa ja lähes kaikilla kaverit, joten ne eivät varsinaisesti suuria ihmeellisyyksiä kaipaa. Tässä tilanteessa kaneja siis tuskin haittaa jos en niiden kanssa kummempaa päivän aikana tee, kunhan heinää ja vettä riittää. Yleensä niiden kanssa tulee kuitenkin vietettyä paljon aikaa.

Oma jaksaminen ja sen rajat tulee eläimen omistajana tiedostaa ja tunnistaa. Jos hoidosta alkaa lipsua, tai mieluusti jo hyvin paljon ennen sitä, on mietittävä tarkkaan seuraavaa askelta. Jälleen kerran on asetuttava pieneksi hetkeksi kanin asemaan, sysättävä omat tunteet syrjään ja mietittävä, onko kani onnellinen. Jos ei, niin miksi? Olisiko se mahdollisesti onnellisempi jossain muualla? Onko oman jaksamisen vähyys todennäköisesti vaan pian ohimenevä vaihe, vai mennäänkö koko ajan huonompaan suuntaan?

Alkusyksystä kärsin tällaisesta ohimenevästä vaiheesta ja tiesin tarvitsevani aikalisän kanien kanssa. En vaan enää olisi jaksanut niitä kaikkia vähään aikaan hoitaa. Tilanteeseen johti mm. naapuri, joka teki elämisen lähes mahdottomaksi. Talokaupatkin oli jo tehty ja olemassa oli tieto siitä, että pian helpottaa. Silti koin parhaaksi ratkaisuksi laittaa lähes kaikki kanit hoitoon pariksi viikoksi. Onni oli matkassa kun kokonaiset 25 kania pääsivät ystävilleni hoitoon. Sillä aikaa sain valmisteltua niiden uudet tilat, joihin kanit sitten pääsivät suoraan hoidosta muuttamaan. Niin elämä taas hymyili. Kaneillakin meni hoitopaikoissa hyvin ja pari kania sinne sitten jäikin pysyvästi.

Joskus voi myös olla tilanne, kun ei vaan enää jaksa kaneja tai muita eläimiä hoitaa ja tietää, ettei tilanne tule helpottamaan. Niinkin voi joskus käydä, vaikka kuinka olisi sitoutunut eläimeen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Ratkaiseva tekijä on se, miten asian hoitaa. Moni ei häpeän ja ehkä jopa ympäristön paineiden vuoksi halua luopua lemmikistään ja pelkää saamaansa vastaanottoa. Tilannetta ei kuitenkaan tarvitse hävetä. Sitä paitsi, eläimen takiahan ratkaisu tehdään.

En todellakaan tällä kannusta ketään luopumaan lemmikistään, mutta siinä kohtaa jos eläimen olosuhteisiin on vaarana muodostua puutteita, parempaakaan ratkaisua ei ole. Luopumisella en tarkoita pelkkää uuden kodin etsimistä, vaan myös lopetus voi olla kaikkein armollisin ratkaisu. Etenkin jos kani on kiertänyt jo monta kotia, on väärin laittaa sitä enää eteenpäin ja toisaalta väärin pitää jos ei siitä täysin pysty huolehtimaan. Kuollut ei kärsi.

Jos uutta kotia lähtee etsimään, tulee siinä olla erittäin tarkkana. Yksikin hälytysmerkki tarkoittaa yleensä sitä, ettei eläintä kannata kyseiselle ihmiselle myydä/antaa. Kanille voi olla myös erittäin vaikeaa löytää kotia, etenkin jos sillä on jo ikää. Sairasta eläintä ei koskaan pitäisi laittaa eteenpäin, koska millään ei voi varmistua, saako se uudessa kodissa tarvitsemaansa hoitoa.  Kasvattajalta otetun eläimen kohdalla ongelmaa uuden kodin löytymisestä ei yleensä ole, koska jokainen vastuullinen kasvattaja ottaa oman kasvattinsa takaisin tarpeen vaatiessa.

Toivon kaikille kovasti jaksamista eläintensä kanssa. On päiviä, jolloin nämä saavat raivon partaalle. Onneksi suurimmaksi osaksi ajasta on niitä päiviä, joita ei mihinkään vaihtaisi.


Näköjään tästäkin aiheesta sai jonkinlaisia ajatuksia kasaan. Kommentoi ihmeessä, minkälaisia ajatuksia heräsi ja mitä ehkä unohdin mainita. 😊

*Loppuun vielä pieni vinkki: The Body Shopilta saa nyt tilattua kaikkia tuotteita ilman toimituskuluja 26.12. asti! Itsekin ajattelin muutamat joululahjat tilata. The Body Shopin tuotteita ei ole ikinä yrityksen 43-vuotisen uran aikana testattu eläimillä.

*Käy katsomassa myös Coolstuffin Black Friday -tarjoukset!

*Täältä puolestaan voit voittaa 1000e matkalahjakortin talvipäivien piristykseksi.

💗Jassu





Kommentit

Suosituimmat

Kanin sairaudet

Päivitetty 12.3.2018 Sairaudet on jaettu tässä tekstissä virusten aiheuttamiin, loisten aiheuttamiin, bakteerin aiheuttamiin ja muihin sairauksiin. Jos käytät tekstiäni jossain, merkitse mistä sen otit!   Blogini täytyy myös linkata selkeästi tekstin yhteyteen. Sairas kani on vietävä viivyttelemättä  lääkäriin  tai osattava itse hoitaa. Jokainen on vastuussa kaninsa hyvinvoinnista ja on velvollinen sen takaamaan. Hankalien, paljon hoitoa tai leikkauksia vaativien ja pitkäaikaisten sairauksien kohdalla on syytä miettiä, että kannattaako kania enää hoitaa, vai onko lopetus sille armollisempaa.  Terve kani: -Kanin nenän tulee olla kuiva  -Kanin normaali ruumiinlämpö on 38,5 - 40,5 astetta -Terve kani syö paljon heinää  -Hyvässä massassa, ei merkittäviä painonmuutoksia -Hyväkuntoinen turkki -Papanan tulee olla kuivaa, suurta ja vaaleaa -Kirkkaat silmät, jotka eivät vuoda Oikea annos on hyvä tarkastaa, koska osa eläinlääkäreistä määrää kaneille kipulääkk

Kanin ruokinta

Kirjoitan nyt pidemmän tekstin kanin ruokinnasta, koska aihe puhuttaa paljon netin kanipalstoilla. Monella kanin omistajalla on lemmikkinsä ruokinta todella huonolla mallilla, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla.  Heinä Heinän tärkeyttä ei voi liikaa painottaa. Heinä on kanin pääravintoa, jota sillä kuuluu olla jatkuvasti saatavilla. Sekään ei vielä riitä, vaan kanin täytyy todella syödä heinää riittävästi. 80-90% kanin ruokavaliosta tulisi koostua heinästä. Kanin tulee syödä heinää itsensä kokoinen kasa päivässä, joka tekee n. kanin oman painon verran heinää viikossa. Heinää kani ei voi syödä koskaan liikaa. Heinä pitää hampaat ja suoliston kunnossa, sekä tarjoaa kanille myös tekemistä, koska normaali kani kuluttaa suurimman osan päivästään heinää syödessä. Kanin täytyy syödä heinää lähes koko ajan, jotta sen suolisto pysyy toiminnassa. Kääpiöjänis Niila ja kanin itsensä kokoinen kasa heinää Kuvan kani painaa 1325g, eli 1,325kg. Kanin kokoinen pussi heinää pa

Kaksi uroskania yhdessä?

Kuulen usein puhuttavan, että kaksi urosta eivät tule ikinä keskenään toimeen, ne tappavat toisensa tai vähintään repivät henkihieveriin. Urosten pitämistä yhdessä kauhistellaan mielestäni turhan ehdottomasti, jokainen kani on yksilö ja kaikki kanit voivat, sukupuolesta riippumatta tapella keskenään, tai olla tappelematta. Toki todennäköisimmin toimeen tulevat kaksi naarasta tai leikattu uros ja naaras. Toisaalta kahden uroksen tullessa toimeen keskenään, ei minkään muun yhdistelmän välinen suhde meinaa yltää samalle tasolle. Oman kokemukseni perusteella leikatut urokset ovat yleensä juuri niitä reviiritietoisimpia. Niiden kanssa asuville naaraille on vuosien aikana tullut eniten haljenneita huulia ja muita puremahaavoja. Kerran heräsin keskellä yötä siihen, kun uros joka oli asunut kaksi vuotta saman naaraan kanssa, kävi tämän kimppuun ja naaras kiljui. Naaraiden totuttaminen yhteen on ollut itselleni kaikkein helpointa. Toisaalta myös ne urosyhdistelmät jotka ovat tulleet