Ajatuksia kasvatuksesta

Kasvattamisen hyvät ja huonot puolet

Kasvattamisen parhaita puolia on ehdottomasti se, että näkee omien kasvattiensa kasvun alusta asti, pääsee seuraamaan poikasten ja tietyn linjan kehitystä ja näkee tiettyjen ominaisuuksien periytyvän sukupolvelta toiselle. Omilla valinnoillani voin vaikuttaa siihen, minkälaisia kaneja maailmaan tulee.

Voin tehdä oman osuuteni jonkin rodun viemisessä eteenpäin, terveystilanteen säilyttämisessä/parantamisessa tai luoda kokonaan oman linjan esimerkiksi estekanien osalta. Voin tehdä oman osuuteni siitä, että toiminta on vastuullista, myydä kaneja vaan aidosti lajiin perehtyneisiin ja vastuullisiin koteihin ja huolehtia siitä, että myös uudet omistajat saavat riittävästi tietoa kanistaan ja tukea elämiseen sen kanssa. Toisaalta voin myös tuoda omia näkemyksiäni esiin ja siten vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja näkemyksiin. Tottakai kasvattaja -statuksellista henkilöä uskotaan helpommin ja häneen luotetaan herkemmin. Kasvattajiakin vaan on erilaisia.

Tästä tullaankin asian kääntöpuoleen: vastuu. Koen, että minulla on suuri vastuu niin tätä blogia kirjoittaessa, kuin omissa jalostusvalinnoissanikin. Toimintani on tällä hetkellä hyvin läpinäkyvää, kerron avoimesti poikuesuunnitelmistani ja syntyvistä poikasista. Paljon aiempaa enemmän. Punnitsin pitkään kahta vaihtoehtoa: pitää omana tietona kanimäärä, syntyvät poikaset, kanien tilat jne. vs. kertoa kaikesta avoimesti. Pitkään toiminkin enemmän ensimmäisellä tavalla. Siinä etuna oli, etten voi toimia innoittajana kenellekkään joka ei välttämättä tiedä mitä on tekemässä. Toisaalta koen myös, että avoimuudella voin tehdä vielä enemmän.

Avoimuudessakin on ongelmansa. Moni asia voi olla herkästi ymmärrettävissä väärin ja se voi puolestaan innoittaa jotain toista toimimaan ei-toivotulla tavalla. Sen takia pyrinkin avaamaan koko maailmani pala palalta, että kaikelle löytyy looginen syy. Se voi tietysti jäädä söpöjen poikasten toivossa toimivalta hupilisäännyttäjältä huomiotta, mutta ainakin olen yrittänyt.

Joidenkin asioiden kohdalla on punnittava erityisen tarkkaan. Yksi näistä asioista oli Kuula. Ennen, kun kerroin Kuulan pienestä koosta julkisesti, mietin mitä seurauksia sillä voisi olla. Joku yrittäisi jalostaa toisen yhtä pienen kanin ymmärtämättä seurauksia? Joku ei ehkä ymmärtäisi Kuulan tilannetta tarpeeksi hyvin? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nämä eivät ole realistisia uhkia, koska Kuulan kokoisen kanin saaminen jalostuksen seurauksena vaatisi useita sukupolvia eikä välttämättä siltikään olisi mahdollista. Monet ovat aiemmin maailmalla yrittäneetkin jalostaa mahdollisimman pientä kania, mutta alle 700 gramman tuntuu olevan lähes mahdotonta päästä. Mistä Kuulan pieni koko sitten johtuu ja eikö se kärsi? Minulla ei ole aavistustakaan, mistä Kuulan koko johtuu. Sen vanhemmat ovat 1,3kg ja 1,5kg, Kuula itse 530g. Kuulan kasvu hidastui joskus ennen 8-viikon ikää ja 10-viikkoisena se painoi vähän päälle 300g. Silloin siltä löytyi myös matoja ja ne hoidettiin, mutta mikään määrä matoja ei riitä selittämään noin pientä kokoa. Kaikki sen poikuesisarukset kuolivat alle 2-viikkoisina, parin päivän sisällä ja ilman näkyvää syytä, mutta Kuula vaan porskutti. Kesti useita kuukausia, ennen kun aloin uskomaan sen hengissä säilymiseen. Kuulalla ei ole mitään näkyvää haittaa, se elää täysin normaalia elämää. Koko kani on mysteeri ja tiedostan hyvinkin tarkasti sen, että loppu voi koittaa koska tahansa ja Kuulan kohdalla voi milloin tahansa joutua tekemään lopetuspäätöksen. Siihen päivään saakka se saa enää varsin onnelliselta vaikuttavaa elämäänsä.

Muitakin huonoja puolia löytyy kasoittain. Synnytys ei välttämättä mene suunnitellusti ja naaras ja kaikki poikaset voivat kuolla ilman, että asialle voi tehdä mitään. Olen menettänyt yhden naaraan synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin ja melkein toisen itse synnytykseen. Kokonaisia poikueita olen myös menettänyt erilaisista syistä.

Joudun kantamaan jatkuvaa huolta kaneistani ja kasvattien pärjäämisestä omistajillaan, vaikka hyvin vähän kaneja olenkin vuosien varrella myynyt eteenpäin ja tämänhetkisistä kasvatinomistajista kaikki pitävät yhteyttä ja hyvää huolta kaneistaan. Se on ollut pelastus. Tähänkin tilanteeseen on johtanut ainoastaan se, että olen arvioinut ostajaehdokkaat hyvin tarkkaan.

Lähtökohtaisesti mikään ei mene kasvatuksessa suunnitellusti. Yrität saada poikasia tietystä yhdistelmästä, mutta astutus ei vaan onnistu. Yrität saada tietyn väristä poikasta ja saat kaikkea muuta, paitsi sitä mitä toivoit. Ulkomailta asti hakemasi hieno jalostusuros katkaisee jalkansa ja pitää lopettaa. Ja se suru kun menettää rakkaita kaneja, suureen kanimäärään kun kuuluu luonnollisesti suurempi määrä erilaisia sattumuksia. Tämä kaikki on minulle tapahtunut.

Lisäksi koko touhu vie aikaa. Mihin kaikkeen olisinkaan voinut käyttää ne tunnit, jotka olen viettänyt kanilassa, kisoissa, näyttelyissä, muilla kanireissuilla, poikueita suunnitellessani, tietoa hankkiessani, murehtiessani tai ihan tätä blogia kirjoittaessa? Ja se raha. Mitä olisinkaan voinut ostaa sillä rahamäärällä, mitä koko touhuun on mennyt? Parempi olla miettimättä. 😆

Mitä järkeä tässä sitten on?
Sitä mietin joskus itsekin. Minulle kasvattamisen hyvät puolet painavat kuitenkin lopulta vaakakupissa huonoja enemmän, vaikka huonoja onkin suurempi määrä. Huonot puolet ovat pakollinen paha, mutta ilman niitä ei voi saavuttaa mitään hyvääkään. Välillä koko touhu on hiton raskasta, mutta sitten kävelet taas kanilaan ja vastassa on juuri silmänsä avanneet poikaset vanhempineen, isovanhempineen, serkkuineen ja enoineen tai voitat oman kasvatin kanssa Suomen mestaruuden eikä millään muulla ole merkitystä.

Suosittelenko kasvattajaksi ryhtymistä kenellekkään?
En. Joku siihen kuitenkin päättää ryhtyä, joten suosittelen hankkimaan riittävästi tietoa jo ennen kasvatettavan rodun/-kanin valintaa ja olemaan rehellinen itselleen: onko minusta varmasti siihen? Lisäksi kannattaa miettiä tarkkaan, minkälaisia kaneja alkaa kasvattamaan. Tavoitteellista kasvattamista ei mielestäni ole jonkun jo laajasti olemassaolevan lisäännyttäminen. Ei myöskään kannata ahnehtia liikaa kerralla, kiirehtiä eikä tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Jalostuseläimet kannattaa valita tarkkaan, tai perästä kuuluu. Olen nähnyt jo monta kertaa sen, kun joku käyttää ei-toivottua ominaisuutta kantavaa kania jalostukseen ja siinä kohtaa, kun alkaa saamaan muuten hyviä kaneja linjoistaan ulos, tämä ei-toivottu ominaisuus tulee esiin ja koko linja menee siinä. Vaan siksi, kun alussa oli kiire.

Hullujen hommaa. Silti en voi kuvitellakkaan elämääni ilman tätä.

❤ Jassu