Kani on monipuolinen lemmikki. Terveenä ja hyvin hoidettuna kani on myös pitkäikäinen kaveri, kääpiörotuiset kanit voivat elää helposti yli 10-vuotiaaksi. Kun kanin tarpeisiin ja lajityypilliseen käyttäytymiseen on perehdytty riittävästi ennen hankintaa, kani on suhteellisen helppo lemmikki vaikka alussa varmasti yllätyksiä tuleekin.
Kani kannattaa ottaa vastuulliselta kasvattajalta ja sellaisesta poikueesta, jonka taustat ovat selvillä. On hyvä päästä näkemään tulevan kanin vanhemmat ja muita sukulaisia. Tässä kohtaa on syytä perehtyä myös rotuihin ja miettiä itselleen sopivaa kania. Pitkän linjan risteytyskanikasvattajatkin osaavat varmasti kertoa omista linjoistaan ja kanien luonteesta, rotukanin hankinta ei siis takaa hyvää kania. Ei kannata aloittaa liian vaikealla rodulla, muuten kanista seuraa vain ongelmia.
Kannattaa muistaa, ettei virallinen kasvattajanimi vielä takaa kasvattajan vastuullisuutta, vaikka antaakin sille pohjan. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa kysellä muilta kokemuksia kasvattajista. Jokainen itseään kasvattajaksi kutsuva ei välttämättä ole millään tavalla perillä asioista, joista kuuluisi itseään kasvattajaksi tituleeratessaan olla. Virallinen kasvattajanmimi ei tätäkään takaa. Kasvattajia löytää esim seuraavista: Suomen Kanihyppääjät ry, Suomen Kaniyhdistys ry, Kaniininkasvattajat ry.
Yksi hyvä vaihtoehto on tarjota koti aikuiselle kodinvaihtajalle. Näitä kaneja on esimerkiksi tori.fi pullollaan. Ottamalla aikuisen kodinvaihtajan joka on todennäköisesti kiertänyt jo monta kotia, pelastuu yksi onneton pupuelämä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Monta kotia kiertäneellä, alunperin jo hämärissä olosuhteissa esimerkiksi vahinkopoikueeseen syntyneellä tai hupitehtailijoiden tekemällä kanilla ei ole samoja lähtökohtia elämään, kun terveestä suvusta syntyneellä, vastuullisen kasvattajan harkitusta yhdistelmästä syntyneellä poikasella. Kanilla voi olla piileviä sairauksia, joko perinnöllisiä tai huonojen/tietämättömien olosuhteiden jättämien jälkien seurauksena. Sillä voi olla purentavika etu- tai takahampaissa. Takahampaiden purentavika estää kania syömästä riittävästi heinää, jolloin myös suolisto menee huonoon kuntoon ja ongelmat kasaantuvat.
Myös aikuisen kodinvaihtajan kohdalla voi saada itselleen kasan ongelmia, tuhansien eurojen edestä eläinlääkärikuluja, käytöshäiriöitä, loputtomasti pahaa mieltä ja lopulta kuolleen kanin. Toisaalta voi saada myös aivan ihanan, terveen lemmikin, joka on jo ohittanut murrosiän ja jonka "lopullinen" luonne on jo selvillä. Aikuisesta kanista tietää hyvin, millainen se on luonteeltaan. Jos haluaa tämän riskin ottaa, kannattaa varautua niin henkisesti, kuin taloudellisestikin.
Kevyempi vaihtoehto edelliseen on aikuisen, jalostuksesta poistuvan kanin ottaminen kasvattajalta. Näin kanin terveys on todennäköisesti kunnossa, mutta samalla saa aikuisen kanin hyvät puolet ilman murrosiän kiukutteluja ja kanin luonne on jo selvillä. Näitä kaneja kannattaa kysellä suoraan kasvattajilta, niistä harvemmin on sen kummempia myynti-ilmoituksia.
Ehdoton ei on poikasen ottaminen epämääräiseltä hupilisäännyttäjältä, joka nyt vaan on halunnut tehdä kanillaan poikasia ilman sen kummempaa syytä. Pelkästään se, että poikasia lähdetään kevein perustein tekemään, kertoo puutteellisesta tietotaidosta ja välinpitämättömyydestä. Tällöin kanien sukuun ja mahdollisiin sairauksiin tuskin on lähtökohtaisestikaan perehdytty riittävästi. Voi vaan kuvitella, mitä kaikkea tällaisesta voi seurata. Tehtailijalta ostaessaan tekee karhunpalveluksen usealle kanille: tehtailija tajuaa, että poikaset menevät kaupaksi ja tekee niitä lisää. Kaikki nämä alkavat yhden poikueen kokeilusta ja jos poikaset menevät hyvin kaupaksi, niitä aletaan tehtailemaan enemmän.
Mitkä merkit kertovat, ettei tätä kania kannata ottaa?
Räkäinen nenä kertoo usein hengitystieinfektiosta, joiden kohdalla kaneilla on huono ennuste. Se voi olla myös merkki pasteurellasta tai cuniculista, eli tarttuvista ja parantumattomista sairauksista.
Kanin molempien vanhempien kuviollisuus aiheuttaa riskin sairastua megacoloniin. Kuviollisella tarkoitan nyt scheckiä, viittakuviota ja valkokorvaa. Hollantilaiskuvio ei altista megacolonille. Scheck- ja viittakuvioisista kaneista kuvia täällä.
Sotkuinen takapuoli ja/tai ripuli kertoo poikkeuksetta siitä, että kanilla on maha sekaisin. Papanan kuuluu aina olla kuivaa, tiivistä ja papanan muotoista. Jos näin ei ole, jossain on vikaa. Vika voi olla väliaikaista ja johtua äkillisestä muutoksesta ruokinnassa, tai se voi olla pidempiaikaista ja kertoa laajemmasta ongelmasta kanin terveydessä. Tervesuolistoisella kanilla harvemmin menee maha sekasin edes niistä äkillisistä muutoksista ruokinnassa.
Kanin huono yleiskunto voi kertoa puutteellisesta hoidosta, vääränlaisesta ruokinnasta tai sairaudesta. Toisaalta kokemattoman kaninostajan voi olla vaikea huomata huonoa yleiskuntoa. Kanin selän takaosaa tunnustellessa tulisi tuntua jonkinlaisia lihaksia selässä ja kanin takajaloissa. Selvästi erottuva selkäranka ja lonkkaluut voivat olla merkki laihuudesta. Lihavan kanin tunnistaa usein suuresta leukapussista, hitaasta/vaivalloisesta liikkumisesta ja roikkuvasta mahasta.
Vuotavat ja/tai punoittavat silmät voivat kertoa silmätulehduksesta, ahtaista kyynelkanavista, hammaspiikeistä tai vaikka pasteurellasta.
Hilseilevä tai huonokuntoinen turkki ja iho voi olla seurausta hilsepunkista, sieni-infektiosta tai muusta ikävästä ihosairaudesta.
Aggressiivisuus voi olla luonteenpiirre tai väärinymmärretyn kanin reaktio, mutta se voi olla myös merkki kivusta. Aggressiivista kania ei kannata ottaa, ellei ole ihan varma että pärjää kanille eikä missään tilanteessa pelkää sitä. Jos aggressiivisuus ei lopu kohtuullisen ajan kuluessa uuteen kotiin muuttamisesta, kani tulee käyttää tarkastettavana eläinlääkärissä.
Myyjän/kasvattajan puutteellinen tietotaito kertoo mielestäni paljon jo ihan siitä, onko kaneihin perehdytty riittävästi. Jo ihan värien kutsuminen väärillä nimillä on merkki, ettei ole ollut mielenkiintoa perehtyä asioihin tarpeeksi - niihin värien oikeisiin nimityksiin kun törmää väkisinkin ihan jo sukutauluja tutkimalla. Esimerkiksi luonnonharmaan kanin kutsuminen "riistanväriseksi" antaa mielestäni kasvattajasta yksiselitteisesti epäpätevän kuvan, vaikkei värillä olekaan kanin terveyden kannalta merkitystä paitsi megacolonin osalta.
Miten lähestyn kasvattajaa?
Mielestäni hyvä lähestymistapa on laittaa kasvattajalle sähköpostia tai viestiä muuta kautta. Myös soittaa voi, mutta esimerkiksi itselläni meinaa usein olla niin kiireistä että luen mieluummin rauhassa viestit sitten kun ehdin. Viestin alussa kannattaa esitellä itsensä, kertoa omasta kanikokemuksesta ja siitä, millaisen kodin pystyy kanille tarjoamaan. Kannattaa myös kertoa, mihin tarkoitukseen kania etsii: pelkäksi lemmikiksi, harrastuskaveriksi, jalostukseen, muuhun toimintaan,.. Viestissä kannattaa esittää kasvattajalle pari kysymystä kanien taustoista tai muista vastaavista asioista. Itse arvostan sitä, että yhteydenotosta oikein huokuu rotuun perehtyminen, mutta toisaalta kyselijä haluaa kuulla myös oman näkemykseni rodusta ja siitä, millaisia juuri minulla olevat rodun edustajat ovat. Viestin ei tarvitse olla pitkä, mutta jo ensimmäisessä viestissä kannattaa selvittää kaikki olennaiset asiat.
"Hei! Huomasin, että kasvatat kääpiöjäniksiä. Olen haaveillut rodusta jo pitkään ja nyt elämässäni on jäniksen mentävä aukko. Olen tietoinen rodun mahdollisesta haastavuudesta etenkin naaraiden kohdalla, jonka takia etsinkin urosta. Uros on sopiva myös siksi, että sen voi sitten myöhemmin leikata ja ottaa naarasjäniksen kaveriksi, kun olen saanut ensin oppia kunnolla tuntemaan rotua.
Asumme rivitalossa 3-vuotiaan lapseni kanssa ja tarkoitus olisi rajata kanille olohuoneesta oma tila, jossa se saa olla kun emme ole kotona. Muun ajan kani saisi olla vapaana asunnossa. Lapsi on tottunut eläimiin ja tietää miten niiden kanssa toimitaan. Kani tulisi ensisijaisesti omaksi lemmikikseni.
Olen omistanut aiemmin kaksi kääpiöluppaa jotka olivat luonteeltaan lupsakoita ja rauhallisia - melko helppoja kaneja siis. Nyt kaipaankin vähän menevämpää otusta. Haluaisin mielelläni tulla tutustumaan kääpiöjäniksiisi ja varmistua siitä, että niiden luonne sopii minulle. Kerrotko myös hieman tulevan poikueen taustoista ja suvusta? :)
Etsin kania ensisijaisesti lemmikiksi, mutta esteitä lähdetään mahdollisesti kokeilemaan jos kani niistä innostuu. Toivottavasti otat pian yhteyttä."
Tällaisen viestin perusteella ainakin itse olen vakuuttunut. Toki otan selvää vielä kaniin perehtymisestä, mutta se käy luontevasti muun juttelun lomassa jos tuleva kasvatinomistaja tulee käymään ennen poikasten luovutusikää.
Mitä tarvitsee hankkia ennen kanin hakemista kotiin?
Kani tarvitsee suojaisan pesäpaikan, missä sillä on oma rauha ja mihin se voidaan tarvittaessa laittaa esimerkiksi yksinolon ajaksi vaaratilanteiden välttämiseksi. Tällainen paikka voi olla esimerkiksi häkki, oma huone, aitaus (kompostikehikoista helppo ja edullinen tehdä) tai pesämökki- ja vessanurkkaus. Huolehdi kanin asumuksen turvallisuudesta - kanit osaavat hyppiä korkealle, jopa keittiön tasoille. Kompostikehikoista mahtuu pienempi kani läpi ja isompi voi jäädä päästään jumiin. Kompostikehikoista kani pääsee myös helposti yli. Häkin katto taas on vaarallinen, jos kani sinne sattuu kiipeämään - jalka jää helposti kalterien väliin jumiin. Kanin asumuksen pohjalla voi käyttää esimerkiksi purua tai mattoa.
Vessalaatikko on hyvä olla. Kanit tekevät tarpeensa mielellään yhteen paikkaan, joten vessalaatikkoa kannattaa hyödyntää. Kuivikkeeksi vessalaatikkoon sopii esimerkiksi puru tai puupelletti - puupelletti vähemmän sotkevana vaihtoehtona.
Juomapullo tai -kuppi on yksi tarpeellisimmista tavaroista. Kupista kanin on luonnollisempaa juoda, mutta toisaalta ne juovat mielellään myös esimerkiksi nippapullosta. Jos kani on juonut kupista koko elämänsä, se osaa silti yleensä juoda pullosta jos kuppia ei tarjota. Sama pätee toisinpäin.
Heinää ja etenkin kasvavalle kanille pellettiä. Ruokinnasta voi lukea lisää täältä. Siemensekoitukset kannattaa jättää kauppaan, samoin suola- ja kalkkikivet jotka ovat kanille ainoastaan haitallisia.
Heinätelineen voi halutessaan hankkia. Heinätelineen on kuitenkin oltava sellainen, ettei kanin pää voi jäädä siihen jumiin ja että kanin on helppo syödä siitä. Heinätelineellä voi hieman vähentää heinän aiheuttamaa sotkua, mutta kanin kanssa heinäsotkua tulee joka tapauksessa, eikä sitä voi poistaa ilman että kani siitä kärsii.
Kuljetusboksi kanin hakua ja mahdollisia tulevia reissuja varten.
Kynsisakset - itse koen leikkaamisen helpoimmaksi tällaisilla saksilla.
Kun kani tulee kotiin
Kanin kannattaa antaa rauhassa tutustua ja kotiutua uuteen paikkaan pari ensimmäistä päivää ja välttää sen käsittelyä, ellei kani itse hakeudu ihmisen seuraan. Parin päivän jälkeen luottamusta voi lähteä hakemaan esimerkiksi antamalla kanille pelletit kädestä. Tätä ei kuitenkaan kannata jatkaa montaa viikkoa, kani voi oppia kerjäämään pellettiä näykkimällä käsiä. Pidä huoli, että kanilla on aina heinää ja vettä saatavilla.
10-viikon ikäinen kani kannattaa rokottaa RHD2-virusta vastaan. Rokotus maksaa n. 20-80e ja se uusitaan vuoden välein. Suomessa käytettävä rokotevalmiste on Filavac VHD C + K. Rokote on vielä toistaiseksi erikoislupavalmiste, eikä sitä saa kaikilta eläinlääkäriasemilta. Sitä kuitenkin saa aina vain useammasta paikasta. Rokottaminen on helppo tapa estää kanin kuolema, sillä sairauteen ei ole parannuskeinoa ja lähes kaikki siihen sairastuvat kanit kuolevat ennen, kun niillä edes ilmenee ihmiselle näkyviä oireita.
Kanin hankinta
Mistä kani kannattaa ottaa?
Kania ei kannata ostaa eläinkaupasta. Eläinkaupassa olevien kanien taustat ja terveys ovat harvoin selvillä ja pahimmasta tapauksessa eläinkaupasta saa vaan kasan ongelmia ja lopulta kuolleen kanin. Useisiin eläinkauppoihin kanit tulevat "tukusta" ja on sanomattakin selvää, ettei sellaista toimintaa kannata tukea.Kani kannattaa ottaa vastuulliselta kasvattajalta ja sellaisesta poikueesta, jonka taustat ovat selvillä. On hyvä päästä näkemään tulevan kanin vanhemmat ja muita sukulaisia. Tässä kohtaa on syytä perehtyä myös rotuihin ja miettiä itselleen sopivaa kania. Pitkän linjan risteytyskanikasvattajatkin osaavat varmasti kertoa omista linjoistaan ja kanien luonteesta, rotukanin hankinta ei siis takaa hyvää kania. Ei kannata aloittaa liian vaikealla rodulla, muuten kanista seuraa vain ongelmia.
Kannattaa muistaa, ettei virallinen kasvattajanimi vielä takaa kasvattajan vastuullisuutta, vaikka antaakin sille pohjan. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa kysellä muilta kokemuksia kasvattajista. Jokainen itseään kasvattajaksi kutsuva ei välttämättä ole millään tavalla perillä asioista, joista kuuluisi itseään kasvattajaksi tituleeratessaan olla. Virallinen kasvattajanmimi ei tätäkään takaa. Kasvattajia löytää esim seuraavista: Suomen Kanihyppääjät ry, Suomen Kaniyhdistys ry, Kaniininkasvattajat ry.
Yksi hyvä vaihtoehto on tarjota koti aikuiselle kodinvaihtajalle. Näitä kaneja on esimerkiksi tori.fi pullollaan. Ottamalla aikuisen kodinvaihtajan joka on todennäköisesti kiertänyt jo monta kotia, pelastuu yksi onneton pupuelämä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Monta kotia kiertäneellä, alunperin jo hämärissä olosuhteissa esimerkiksi vahinkopoikueeseen syntyneellä tai hupitehtailijoiden tekemällä kanilla ei ole samoja lähtökohtia elämään, kun terveestä suvusta syntyneellä, vastuullisen kasvattajan harkitusta yhdistelmästä syntyneellä poikasella. Kanilla voi olla piileviä sairauksia, joko perinnöllisiä tai huonojen/tietämättömien olosuhteiden jättämien jälkien seurauksena. Sillä voi olla purentavika etu- tai takahampaissa. Takahampaiden purentavika estää kania syömästä riittävästi heinää, jolloin myös suolisto menee huonoon kuntoon ja ongelmat kasaantuvat.
Myös aikuisen kodinvaihtajan kohdalla voi saada itselleen kasan ongelmia, tuhansien eurojen edestä eläinlääkärikuluja, käytöshäiriöitä, loputtomasti pahaa mieltä ja lopulta kuolleen kanin. Toisaalta voi saada myös aivan ihanan, terveen lemmikin, joka on jo ohittanut murrosiän ja jonka "lopullinen" luonne on jo selvillä. Aikuisesta kanista tietää hyvin, millainen se on luonteeltaan. Jos haluaa tämän riskin ottaa, kannattaa varautua niin henkisesti, kuin taloudellisestikin.
Kevyempi vaihtoehto edelliseen on aikuisen, jalostuksesta poistuvan kanin ottaminen kasvattajalta. Näin kanin terveys on todennäköisesti kunnossa, mutta samalla saa aikuisen kanin hyvät puolet ilman murrosiän kiukutteluja ja kanin luonne on jo selvillä. Näitä kaneja kannattaa kysellä suoraan kasvattajilta, niistä harvemmin on sen kummempia myynti-ilmoituksia.
Ehdoton ei on poikasen ottaminen epämääräiseltä hupilisäännyttäjältä, joka nyt vaan on halunnut tehdä kanillaan poikasia ilman sen kummempaa syytä. Pelkästään se, että poikasia lähdetään kevein perustein tekemään, kertoo puutteellisesta tietotaidosta ja välinpitämättömyydestä. Tällöin kanien sukuun ja mahdollisiin sairauksiin tuskin on lähtökohtaisestikaan perehdytty riittävästi. Voi vaan kuvitella, mitä kaikkea tällaisesta voi seurata. Tehtailijalta ostaessaan tekee karhunpalveluksen usealle kanille: tehtailija tajuaa, että poikaset menevät kaupaksi ja tekee niitä lisää. Kaikki nämä alkavat yhden poikueen kokeilusta ja jos poikaset menevät hyvin kaupaksi, niitä aletaan tehtailemaan enemmän.
Mitkä merkit kertovat, ettei tätä kania kannata ottaa?
Räkäinen nenä kertoo usein hengitystieinfektiosta, joiden kohdalla kaneilla on huono ennuste. Se voi olla myös merkki pasteurellasta tai cuniculista, eli tarttuvista ja parantumattomista sairauksista.
Kanin molempien vanhempien kuviollisuus aiheuttaa riskin sairastua megacoloniin. Kuviollisella tarkoitan nyt scheckiä, viittakuviota ja valkokorvaa. Hollantilaiskuvio ei altista megacolonille. Scheck- ja viittakuvioisista kaneista kuvia täällä.
Sotkuinen takapuoli ja/tai ripuli kertoo poikkeuksetta siitä, että kanilla on maha sekaisin. Papanan kuuluu aina olla kuivaa, tiivistä ja papanan muotoista. Jos näin ei ole, jossain on vikaa. Vika voi olla väliaikaista ja johtua äkillisestä muutoksesta ruokinnassa, tai se voi olla pidempiaikaista ja kertoa laajemmasta ongelmasta kanin terveydessä. Tervesuolistoisella kanilla harvemmin menee maha sekasin edes niistä äkillisistä muutoksista ruokinnassa.
Kanin huono yleiskunto voi kertoa puutteellisesta hoidosta, vääränlaisesta ruokinnasta tai sairaudesta. Toisaalta kokemattoman kaninostajan voi olla vaikea huomata huonoa yleiskuntoa. Kanin selän takaosaa tunnustellessa tulisi tuntua jonkinlaisia lihaksia selässä ja kanin takajaloissa. Selvästi erottuva selkäranka ja lonkkaluut voivat olla merkki laihuudesta. Lihavan kanin tunnistaa usein suuresta leukapussista, hitaasta/vaivalloisesta liikkumisesta ja roikkuvasta mahasta.
Vuotavat ja/tai punoittavat silmät voivat kertoa silmätulehduksesta, ahtaista kyynelkanavista, hammaspiikeistä tai vaikka pasteurellasta.
Hilseilevä tai huonokuntoinen turkki ja iho voi olla seurausta hilsepunkista, sieni-infektiosta tai muusta ikävästä ihosairaudesta.
Aggressiivisuus voi olla luonteenpiirre tai väärinymmärretyn kanin reaktio, mutta se voi olla myös merkki kivusta. Aggressiivista kania ei kannata ottaa, ellei ole ihan varma että pärjää kanille eikä missään tilanteessa pelkää sitä. Jos aggressiivisuus ei lopu kohtuullisen ajan kuluessa uuteen kotiin muuttamisesta, kani tulee käyttää tarkastettavana eläinlääkärissä.
Myyjän/kasvattajan puutteellinen tietotaito kertoo mielestäni paljon jo ihan siitä, onko kaneihin perehdytty riittävästi. Jo ihan värien kutsuminen väärillä nimillä on merkki, ettei ole ollut mielenkiintoa perehtyä asioihin tarpeeksi - niihin värien oikeisiin nimityksiin kun törmää väkisinkin ihan jo sukutauluja tutkimalla. Esimerkiksi luonnonharmaan kanin kutsuminen "riistanväriseksi" antaa mielestäni kasvattajasta yksiselitteisesti epäpätevän kuvan, vaikkei värillä olekaan kanin terveyden kannalta merkitystä paitsi megacolonin osalta.
Miten lähestyn kasvattajaa?
Mielestäni hyvä lähestymistapa on laittaa kasvattajalle sähköpostia tai viestiä muuta kautta. Myös soittaa voi, mutta esimerkiksi itselläni meinaa usein olla niin kiireistä että luen mieluummin rauhassa viestit sitten kun ehdin. Viestin alussa kannattaa esitellä itsensä, kertoa omasta kanikokemuksesta ja siitä, millaisen kodin pystyy kanille tarjoamaan. Kannattaa myös kertoa, mihin tarkoitukseen kania etsii: pelkäksi lemmikiksi, harrastuskaveriksi, jalostukseen, muuhun toimintaan,.. Viestissä kannattaa esittää kasvattajalle pari kysymystä kanien taustoista tai muista vastaavista asioista. Itse arvostan sitä, että yhteydenotosta oikein huokuu rotuun perehtyminen, mutta toisaalta kyselijä haluaa kuulla myös oman näkemykseni rodusta ja siitä, millaisia juuri minulla olevat rodun edustajat ovat. Viestin ei tarvitse olla pitkä, mutta jo ensimmäisessä viestissä kannattaa selvittää kaikki olennaiset asiat.
"Hei! Huomasin, että kasvatat kääpiöjäniksiä. Olen haaveillut rodusta jo pitkään ja nyt elämässäni on jäniksen mentävä aukko. Olen tietoinen rodun mahdollisesta haastavuudesta etenkin naaraiden kohdalla, jonka takia etsinkin urosta. Uros on sopiva myös siksi, että sen voi sitten myöhemmin leikata ja ottaa naarasjäniksen kaveriksi, kun olen saanut ensin oppia kunnolla tuntemaan rotua.
Asumme rivitalossa 3-vuotiaan lapseni kanssa ja tarkoitus olisi rajata kanille olohuoneesta oma tila, jossa se saa olla kun emme ole kotona. Muun ajan kani saisi olla vapaana asunnossa. Lapsi on tottunut eläimiin ja tietää miten niiden kanssa toimitaan. Kani tulisi ensisijaisesti omaksi lemmikikseni.
Olen omistanut aiemmin kaksi kääpiöluppaa jotka olivat luonteeltaan lupsakoita ja rauhallisia - melko helppoja kaneja siis. Nyt kaipaankin vähän menevämpää otusta. Haluaisin mielelläni tulla tutustumaan kääpiöjäniksiisi ja varmistua siitä, että niiden luonne sopii minulle. Kerrotko myös hieman tulevan poikueen taustoista ja suvusta? :)
Etsin kania ensisijaisesti lemmikiksi, mutta esteitä lähdetään mahdollisesti kokeilemaan jos kani niistä innostuu. Toivottavasti otat pian yhteyttä."
Tällaisen viestin perusteella ainakin itse olen vakuuttunut. Toki otan selvää vielä kaniin perehtymisestä, mutta se käy luontevasti muun juttelun lomassa jos tuleva kasvatinomistaja tulee käymään ennen poikasten luovutusikää.
Kanin luovutusikä on 8vk ylöspäin. Itse suosin kanikohtaista luovutusta ja luovutan poikaset 8-12-viikkoisina niiden oman kasvun ja kehityksen mukaan. Vuoden 2018 keskiarvo taisi olla 9-10vk.
Kani tarvitsee suojaisan pesäpaikan, missä sillä on oma rauha ja mihin se voidaan tarvittaessa laittaa esimerkiksi yksinolon ajaksi vaaratilanteiden välttämiseksi. Tällainen paikka voi olla esimerkiksi häkki, oma huone, aitaus (kompostikehikoista helppo ja edullinen tehdä) tai pesämökki- ja vessanurkkaus. Huolehdi kanin asumuksen turvallisuudesta - kanit osaavat hyppiä korkealle, jopa keittiön tasoille. Kompostikehikoista mahtuu pienempi kani läpi ja isompi voi jäädä päästään jumiin. Kompostikehikoista kani pääsee myös helposti yli. Häkin katto taas on vaarallinen, jos kani sinne sattuu kiipeämään - jalka jää helposti kalterien väliin jumiin. Kanin asumuksen pohjalla voi käyttää esimerkiksi purua tai mattoa.
Vessalaatikko on hyvä olla. Kanit tekevät tarpeensa mielellään yhteen paikkaan, joten vessalaatikkoa kannattaa hyödyntää. Kuivikkeeksi vessalaatikkoon sopii esimerkiksi puru tai puupelletti - puupelletti vähemmän sotkevana vaihtoehtona.
Juomapullo tai -kuppi on yksi tarpeellisimmista tavaroista. Kupista kanin on luonnollisempaa juoda, mutta toisaalta ne juovat mielellään myös esimerkiksi nippapullosta. Jos kani on juonut kupista koko elämänsä, se osaa silti yleensä juoda pullosta jos kuppia ei tarjota. Sama pätee toisinpäin.
Heinää ja etenkin kasvavalle kanille pellettiä. Ruokinnasta voi lukea lisää täältä. Siemensekoitukset kannattaa jättää kauppaan, samoin suola- ja kalkkikivet jotka ovat kanille ainoastaan haitallisia.
Heinätelineen voi halutessaan hankkia. Heinätelineen on kuitenkin oltava sellainen, ettei kanin pää voi jäädä siihen jumiin ja että kanin on helppo syödä siitä. Heinätelineellä voi hieman vähentää heinän aiheuttamaa sotkua, mutta kanin kanssa heinäsotkua tulee joka tapauksessa, eikä sitä voi poistaa ilman että kani siitä kärsii.
Kuljetusboksi kanin hakua ja mahdollisia tulevia reissuja varten.
Kynsisakset - itse koen leikkaamisen helpoimmaksi tällaisilla saksilla.
Kun kani tulee kotiin
Kanin kannattaa antaa rauhassa tutustua ja kotiutua uuteen paikkaan pari ensimmäistä päivää ja välttää sen käsittelyä, ellei kani itse hakeudu ihmisen seuraan. Parin päivän jälkeen luottamusta voi lähteä hakemaan esimerkiksi antamalla kanille pelletit kädestä. Tätä ei kuitenkaan kannata jatkaa montaa viikkoa, kani voi oppia kerjäämään pellettiä näykkimällä käsiä. Pidä huoli, että kanilla on aina heinää ja vettä saatavilla.
10-viikon ikäinen kani kannattaa rokottaa RHD2-virusta vastaan. Rokotus maksaa n. 20-80e ja se uusitaan vuoden välein. Suomessa käytettävä rokotevalmiste on Filavac VHD C + K. Rokote on vielä toistaiseksi erikoislupavalmiste, eikä sitä saa kaikilta eläinlääkäriasemilta. Sitä kuitenkin saa aina vain useammasta paikasta. Rokottaminen on helppo tapa estää kanin kuolema, sillä sairauteen ei ole parannuskeinoa ja lähes kaikki siihen sairastuvat kanit kuolevat ennen, kun niillä edes ilmenee ihmiselle näkyviä oireita.
Kommentit
Lähetä kommentti