Imaginaerum's kanit

Sisältää kaupallisen yhteistyön linkkejä, linkit merkattu *-merkillä Seuraajien toiveesta kirjoitan nyt ehkä vähän vaietustakin aiheesta. Aiheen kannatusmäärä yllätti. Mietin pitkään, mistä näkökulmasta lähden asiaa lähestymään. Päädyin sitten pohtimaan asiaa yleisellä tasolla ja tuomaan esiin myös joitakin omia kokemuksia. Käsittelen tässä julkaisussa siis ajatuksia siitä, kun motivaatio ja jaksaminen kanien kanssa toimimiseen ja jopa hoitoon on vähissä tai loppuu kokonaan. Aihe varmasti herättää tunteita, mutta uskon lähes jokaisen pohtineen näitä ajatuksia jossain kohtaa. Kaikilla meillä tulee luultavasti päiviä kun ei vaan huvita. Itsekään en ole tältä välttynyt. Se on inhimillistä ja niin kauan kun se ei ole toistuvaa eikä eläinten perushoidolle ole siitä haittaa, jokainen sallikoon sen joskus itselleen. Kani kyllä pärjää pari päivää ilman sen kummempaa ohjelmaa, kunhan sillä on heinää, vettä, perustarpeet ok ja sen kunto tarkastetaan vähintään eläinsuojelulain edellyttämän 24...

Kasvattamisen hyvät ja huonot puolet Kasvattamisen parhaita puolia on ehdottomasti se, että näkee omien kasvattiensa kasvun alusta asti, pääsee seuraamaan poikasten ja tietyn linjan kehitystä ja näkee tiettyjen ominaisuuksien periytyvän sukupolvelta toiselle. Omilla valinnoillani voin vaikuttaa siihen, minkälaisia kaneja maailmaan tulee. Voin tehdä oman osuuteni jonkin rodun viemisessä eteenpäin, terveystilanteen säilyttämisessä/parantamisessa tai luoda kokonaan oman linjan esimerkiksi estekanien osalta. Voin tehdä oman osuuteni siitä, että toiminta on vastuullista, myydä kaneja vaan aidosti lajiin perehtyneisiin ja vastuullisiin koteihin ja huolehtia siitä, että myös uudet omistajat saavat riittävästi tietoa kanistaan ja tukea elämiseen sen kanssa. Toisaalta voin myös tuoda omia näkemyksiäni esiin ja siten vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja näkemyksiin. Tottakai kasvattaja -statuksellista henkilöä uskotaan helpommin ja häneen luotetaan herkemmin. Kasvattajiakin vaan on ...

Jos video ei näy, löydät sen täältä.

Milloin on aika päästää irti rakkaasta lemmikistä? Milloin ihmisen omat tunteet eläintä kohtaan ylittävät kyvyn nähdä tilanne edes pienen hetken eläimen silmin? Milloin "katsotaan vielä seuraavaan huonoon päivään" menee liian pitkälle ja miksi sen huonon päivän ylipäätään täytyy koittaa? On helppo perustella itselleen sen kummemmin miettimättä, minkä takia vaikeaa päätöstä eläimen lopettamisesta ei muka tarvitse vielä tehdä. Tämä johtaa usein siihen, että päätöstä pitkitetään ja pitkitetään kunnes eläin kärsii kohtuuttoman paljon, eikä yksinkertaisesti jää enää muita vaihtoehtoja jäljelle. Joskus nämä tilanteet johtavat jopa siihen että eläin kuolee itsestään, eikä yleensä kovin kauniisti. Parantumattomasti sairaan eläimen elämän pitkittäminen "huonoihin päiviin" saakka ei lohduta ketään muuta, paitsi ihmistä jonka ei tarvitse tehdä päätöstä ennen kun on pakko. On myös tilanteita, joissa eläimellä on edellytyksiä vielä parantua ja elää hoitoprosessin jälkeen koh...

Kani ei ole urheiluväline, jonka kautta ihminen voisi toteuttaa omaa voitontahtoaan keinolla millä hyvänsä. Kania ei koskaan tulisi painostaa ja pelotella saadakseen sen hyppäämään paremmin tai sellaista estettä, jota se ei uskalla hypätä. Kani ei ole esine jonka voi ostaa ja myydä sitten pois, jos se ei lähdekään hyppimään toivotulla tavalla tai pääse eliittiin. Kaikkia näitä asioita tapahtuu, vaikka voisi kuvitella kanin asiallisen kohtelun olevan itsestäänselvää. Silti olen valitettavasti todistanut vuosien varrella kilpailuradoilla satoja tilanteita, joissa kania revitään hihnasta, potkitaan, tuupitaan, jopa lyödään, pelotellaan kovaäänisesti ja pakotetaan hyppäämään este jota kani ei uskalla hypätä ja jonka seurauksena se satuttaa itsensä. Tässä vaiheessa sanon, ettei omakaan ohjaamiseni ole lähes kymmenen vuoden jälkeenkään täydellistä, mutta kehitän sitä jatkuvasti. Omille virheilleen sokaistuu, jonka takia tuomarin on tärkeää puuttua herkästi ohjaustilanteisiin. Minuakin on hu...

...ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois ... Moni on ehkä jo lukenutkin tätä pyöritystä instagramin puolelta, mutta avaan nyt koko kokonaisuuden tänne, enkä palasia sieltä täältä. Suomen Estekanit ry (SEK) on yhdistys, jossa olen toiminut ja kilpaillut lähes puolet elämästäni ja 2/3 osaa SEK:n olemassaoloajasta. Tuntuu hurjalta edes kirjoittaa se. Ensi vuonna olisi tullut kuluneeksi 10 vuotta yhteistä taivalta. Tuntuu, kuin olisin kasvanut rakkaan yhdistyksen kanssa yhdessä ja se on tottakin, koska olimme molemmat elämämme alkutaipaleella vuonna 2009. SEK on alusta asti ollut minulle enemmän kuin pelkkä yhdistys. Sieltä on tarttunut mukaan aivan ensimmäisistä kilpailustani lähtien mm. elämäni tärkeimpiä ihmisiä, uskomaton määrä kuljettuja kilometrejä (lukema on jossain 70tkm paikkeilla), uusia paikkoja ja kokemuksia, loputon määrä iloa ja naurua, mutta myös surua, turhautumista ja huonoja hetkiä. Nyt surut ja huonot hetket ovat kuitenkin muuttuneet iloja suuremmiksi. Pidin...

Viikonloppuna kisailtiin Suomen mestaruudesta ja SM-hopeaahan sieltä tuli. Fia oli siis korkeushypyn toinen 80cm hypyllä ja meni uusinnassa vielä 85cm. Niila meni elämänsä viimeisen SM-eliitin ja eliitin ylipäätään. Sijoituksia ei toki lähdetty tässä vaiheessa enää edes hakemaan, mutta hauskaa meillä oli. Nyt ollaan Niilan kanssa annettu kaikki mitä meillä on ja pappa jäi ansaitulle eläkkeelle. Ensi vuonna nähdään ehkä satunnaisesti veteraaniluokissa! En tiedä miten osaan jättää Niilan kotiin tulevien kisareissujen ajaksi, vielä kun se aina kuljetusboksin nähdessään syöksyy innoissaan odottamaan lähtöä. Ympyrä sulkeutui sopivasti Fian ottaessa SM-hopeaa: neljä vuotta sitten myös Niila voitti korkeushypyn SM-hopeaa ja nyt sen jäädessä eläkkeelle, tytär teki saman. Fia klassautui (viimein) myös eliitti mutkalle.  Kahden viikon päästä lähdetään Fian ja Daryan kanssa Euroopanmestaruuskisoihin Tanskan Herningiin. Edessä on viikon reissu ja lähes 3000km autossa istumista. Kanit ovat...

© Viola K Higher Than Hope "Fio" Kesä tuli ja meni, viimeisimmästä päivityksestäkin on taas kulunut reippaasti aikaa. Kesän aikana on tapahtunut paljon, lähinnä kisaradoilla. Kaneista Darya on todellinen yllättäjä: toin sen huvikseen kokeilemaan esteitä miniluokkaan kesäkuussa ja hyppiminen olikin Daryan juttu. Muistaakseni kolmen-neljän viikon päästä siitä kisattiinkin jo keskivaikeaa neidin kanssa. © Karoliina L Tringa's Triceratops "Niila" Koko Niila x Hippu -poikue kilpailee nyt (vähintään) yhtä vaikeaa luokkaa. Fia on suoralla eliitissä ja mutkalla vaikeassa, pojat ovat kumpikin vaikealla suoralla ja kv mutkalla. Korkeudessa koko F-kerho on joutunut eliittiin. Fio yllätti tänään Tuusulan kisoissa hyppäämällä 80cm korkeutta kevyesti paikaltaan, eikä 85cm ollut myöskään kaukana. Fia on hypännyt kisoissa 90cm (yritetty metriä), Fujin ennätys taitaa olla 70cm tai 75cm. Niila on alkanut mennä eliittejä kovempaa ja hienommin kun koskaan, juuri kun...

Kuten jotkut jo tietävätkin, astutin Nalan Fiolla juuri ennen Fion kastraatiota toivoen, että sieltä jotain tulisi. Tarkoituksena oli alunperin testata, ettei Nala kanna soopelia, mutta niin poikasia syntyikin 7 :D. Jos joku nyt tässä vaiheessa kauhistelee lyhyttä väliä Nalan poikueiden välillä, ei tarvitse murehtia sitä enää. Nala palautui hienosti edellisestä poikueestaan ja on hoitanut tämänkin mallikkaasti. Soopelia ei (onneksi) tullut, mutta sitäkin hauskempia värejä kyllä! Näistä otetaan varauksia vastaan, luovutus heinäkuun alussa. You Must Feel The Force Musta otter naaras Your Eyes Can Deceive You Musta otter scheck naaras varattavissa There Is No Such Thing As Luck Sininen otter scheck uros varattavissa Beware Of The Dark Side Musta scheck naaras varattu May The Force Be With You Ruskea scheck naaras jää kotiin Size Matters Not Raudansininen uros   ❤ The Force Is Strong With This One Luonnonruskea naaras varat...